Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee. Sinun sanaasi
minä panen toivoni. Minun silmäni ikävöitsevät
Sinun sanaasi. Minä kysyn : milloin lohdutat minua ?
Ps. 119, 81-82.
Herra Jumala, kun Sinä olet minulta kateissa, täytyy
minun aina uudelleen kysyä : missä Sinä olet, minun
Herrani ja lohduttajani. Minä en tahdo pitää itseäni
Sinun edessäsi epäuskoisena, vaikka en oikeana
kristittynäkään.
En minä tahdo tehdä itselleni haluistani, tuntemisistani,
katumisistani tai uskostani pelastusta.Minä tahdon
uudelleen ja tarkemmin lukea Sinun sanaasi, Herra
Jumala. Minä tyydyn pilvisäähän niin hyvin kuin
päivänpaisteeseen, mitä minulle kulloikin suot.
Auta minua, etteivät sydämeni petolliset juonet
loukkaisi uskoani. Minä tiedän, Herra, että minulle,
joka Sinua ikävöi, on apusi tulossa, vaikkei se
vielä näy. Sinä tulet minun tyköni, kun Sinä joudut.
Minun on hyvä luottaa Sinuun, Vapahtajani, ja mennä
Sinun kanssasi, mihin Sinä minua kuljetat.
Kaikki omantuntoni kanteet, minun pyhyyteni ja
pahuuteni, jotka minua kiusaavat, minä asetan Sinun
eteesi, kaikkinäkevä Vapahtajani. Minä uskallan Sinuun,
joka sanassasi ilmoitat itsesi Vapahtajakseni.
Minä tiedän, Herra, ettet Sinä minua armahda minun
pyhyyteni, vaan minun pahuuteni tähden. Minä tiedän,
että Sinä, lunastajani, elät, etkä Sinä anna minun
heikkouteni olla esteenä Sinun armollesi.
Minä annan kunnian Sinulle, Jumalani, joka minut,
jumalattoman, teet vanhurskaaksi.
Amen.
( Paavo Ruotsalainen, 1777-1852 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti