Henki itse rukoilee meidän puolestamme,
sanomattomilla huokauksilla.
Room. 8, 26.
Herra Jumala, minkätähden on minun sydämeni portti niin
luja ja niin kankea ? Synti minua ahdistaa hetkestä hetkeen ja
päivästä päivään. Se näyttää minua houkuttelevan viimeiseen
hengenvetooni asti.
Varjele minua, Jumala, etten minä ala viihtyä elämäni yössä, etten
minä väsy ikävöimästä olentooni valoa ja elämää. Minä tiedän, että
olen vaarassa kulkea pimeydessäni eksyksiin. Minä näen hätäni. Minun
syntinen sieluni huokaa pelastajaa, joka osoittaisi tien iankaikkisen
hyvän omistamiseen. Ei minua epäilykseni auta. Minun epätoivoni
heittää minut lankeemukseen kuoppaan.
Yksin Sinä olet minun toivoni ja lohduttajani. Herra Jumala, Sinä lujitat
minun päättäväisyyttäni . Sinä annat hätääntyneelle toivoa. Toivo antaa
minulle uskallusta ja uskallus lujuutta. Rakas Isä, Sinun taivaallisesta
elämästäsi virtaa minuun uutta elämään. Sinä lahjoitat minulle Pyhän
Henkesi. Hengelläsi Sinä teet armosi minussa eläväksi. Sinun Henkesi
lohduttaa minua hädässäni ja minuun istuttaa uuden voiman.
Sinun Henkesi johtaa minun elämäni uudelle tielle. Ja nyt minä avaan
sydämeni lujat portit, että Sinun Henkesi saapuisi minun vieraakseni.
Sinä kuulet minun sydämeni huokaukset. Minä en pelkää, vaikka olen
syntinen.
Tule, Pyhä Henki, puhdista minun sydämeni saastainen huone. Tee
huoneeni valoisaksi. Tee minut iankaikkisesti iloiseksi. Puhdista minut
kasteen vedessä ja pyhitä minut Jeesuksen veressä.
Amen.
( Johan Ludvig Runeberg, 1804-1877 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti