Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että
olemme Jumalan lapsia.
Room. 8, 16.
Rakas taivaallinen Isä !
Heikko lapsesi kohottaa sammaltavan äänensä
ja tahtoo Sinua rukoilla. Sinä olet rakastanut
minua ja valinnut minut lapseksesi Kristuksessa,
ennenkuin maailman perustus laskettiin. Sinä olet
kirjoittanut minun nimeni elämän kirjaan. Arpa on
langennut minulle ihanasta maasta.
Kaunis on minun perintöosani. Sinä, iankaikkinen
Laupeus, olet tehnyt minusta, vihan lapsesta, armon
lapsen. Sinä olet antanut kaikki syntini anteeksi ja
heittänyt ne meren syvyyteen.
Sinä olet minussa sytyttänyt hengellisen elämän ja
johdattanut minua nuoruudestani asti. Minä saan
sanoa Sinua Isäkseni, ja kun Sinä olet minun Isäni,
olen minä oleva iankaikkisesti Sinun perillisesi.
Sentähden minun sydämeni iloitsee, ja minun sieluni
riemuitsee Sinun hyvyydestäsi. Mutta Sinä, Isä, näet,
miten heikko lapsi minä olen. Minä olen heikko tiedossa
ja kokemuksessa, heikko voimassa ja väkevyydessä.
Siitä johtuu, että minä vielä niin usein horjahdan ja
olen niin huonosti harjoitettu taistellakseni vihollisiani
vastaan. Sentähden, Isäni, johda minua katseellasi ja
osoita minulle tie, jota vaellan.
Pese ja puhdista minua Jeesuksen Kristuksen verellä,
ja istuta köyhään ja heikkoon sydämeeni enemmän
lapsellista pelkoa, lapsellista kuuliaisuutta, lapsellista
rakkautta ja lapsellista luottamusta.
Sinä Pyhä Henki, huuda sinä itse minussa ABBA, rakas
Isä ! ja todista minun henkeni kanssa, että minä olen
Jumalan lapsi ja taivaan perillinen.
Amen.
( Johan Filip Fresenius, 1705-1761)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti