Herra on minun auttajani, en minä pelkää,
mitä voi ihminen minulle tehdä ?
Hebr. 13, 6.
Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala !
Miten tyhjänarvoista onkaan maailmassa kaikki.
Miten pieni on ihmisten luottamus Jumalaan.
Miten pian herpaantuvat heidän kätensä ja he
rientävät yhteistä rataa ja leveää tietä helvettiin,
kiinnittäen katseensa vain siihen, mikä on komeaa
ja väkevää ja ulkomuodolta huomattavaa.
Jos minäkin kääntäisin silmäni sinne päin, niin
häviöni hetki olisi tullut, kuolinkelloni kajahtaisivat
ja tuomioni olisi langetettu. Jumalani, Sinä minun
Jumalani, ole luonani, kun kaikki järki ja viisaus
pettävät. Sinun täytyy näin tehdä, sillä asia ei
ole minun, se on Sinun.
Eihän kysymys ole minun henkilöstäni, eivätkä nuo
maailman korkeat herrat minua vallitse. Etkö kuule
minun Jumalani, oletko kuollut ? --Ei--Sinä et voi
kuolla, Sinä vain peität itsesi. Etkö Sinä olet minua
tähän valinnut ?
Minä kysyn Sinulta, vaikka asiasta olen varma. Tule,
tule, minä olen valmis elämänkin uhraamaan,
kärsivällisenä kuin karitsa. Sillä vanhurskas on asia,
ja Sinun on asia, enkä minä tahdo Sinusta olla erotettu
iankaikkisesti. Maailma ei voi pakottaa minun
omaatuntoani, vaikka sortuisikin ruumiini, joka on
Sinun käsiesi teko.
Sieluni jää Sinulle, sieluni kuuluu Sinulle ja pysyy Sinun
luonasi iankaikkisesti.
Amen, Jumala auta minua.
Amen,
(Martti Luther, 1483-1546)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti