Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.
Room. 7, 18
Kaikkivaltias Jumala, Sinun edessäsi minä, vaivainen syntinen
ihminen, tunnustan monet rikkomukseni, monet turhat ajatukseni
ja monet tarpeettomat sanani, koko suruttoman ja sokean elämäni
ja suuren rakkauteni itseeni.
Minä en ensinkään ole ollut niin jumalinen, kuin miltä olen näyttänyt.
Minä olen mieluummin kuunnellut himojani kuin Pyhän Henkesi
uskollisia varoituksia. Kaikki tämä inhoittaa minua ja minä kadun
sitä vilpittömästi. Kun armonaikaani vielä jatkuu, niin minä
etsin Sinua.
Anna minulle anteeksi Jeesuksen Kristuksen tähden. Tee minut
varmaksi siitä, että minä Sinulta omistan anteeksiantamuksen,
niin että minä saan voimaa kuolla itsestäni ja elää Sinun tahtosi
mukaan. Herra Jumala, minussa aivan varmasti ei asu mitään
hyvää. Kykyni on mitätön, minun ymmärrykseni on viallinen ja
usein se on mielettömyyttä.
Minun hurskauteni paljastaa lukemattomia tahroja, eikä sitä
voida asettaa näytteille. Kaikki minussa on kelvottomuuden
kerää, ja kuinka paljon minä sitä kerinkin, niin minä löydän
ainoastaan surkeutta. Katso, Herra, tälläinen minä olen.
Minä rukoilen Sinua, että Sinä pohjia myöten paljastat minun
pahan luontoni ja synnytät minut uudesti ja teet minut kokonansa
toiseksi. Tee minusta Sinun vapaa, pelkäämätön, todellinen lapsesi.
Rakas Herra, ota minut huostaasi ja tee minusta jotakin.
Amen.
( Martti Luther, 1483-1546 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti