Pankaa pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa.
Efes. 4, 25.
Taivaan ja maan Herra, minä ylistän Sinua minun elämäni
alusta. Sinä olet ennen kaikkea, josta voidaan sanoa, että se
on ollut ennen muita. Sinusta elämä virtaa ilman mitään alkua.
Mutta Sinä tahdoit alun, ja silloin Sinä loit minut. Minä kiitän
Sinua sydämestäni, jonka Sinä minulle lahjoitit sitä varten, että
minä voisin rakastaa.
Minä kiitän Sinua hengestäni, joka isoaa ja janoaa Sinua. Sinua
yksin, suuri Jumalani, minun iloni, minun kunniani, minun uskal-
luksin, Sinua minä kiitän näistä lahjoistasi. Ota ne käytäntöösi ja
anna sisällys niille, sillä Sinulta ne ovat ja Sinuun niiden on jälleen
palaaminen. Auta minua, etten käyttäisi niitä väärin.
Nyt minä rukoilen Sinua, minun auttajani, anna minulle armosi, että
minä voisin olla rehellinen. Käännä minut niin, että minut pakotetaan
näkemään itseni sellaisena kuin minä olen. Kun minä tahdon kääntyä
pois itsestäni, niin pakota Sinä minut takaisin siihen asemaani, jossa
minä olen silmä silmästä itseäni vastaan, enkä voi olla näkemättä tuota
likaista, ruhjottua, muodotonta olentoa, mikä minä olen.
Poista minusta kaikki valhe. Kun minä yritän puhua muusta, niin anna
sanojeni pysähtyä pysähtyä kielelleni kammotessani sitä, mitä olen nähnyt.
Herra, älä minua säästä.
Tee minut rehelliseksi ihmiseksi.
Amen.
( Kirkkoisä Augustinus, 354-430 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti