Meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan
aikaan jumalattomien edestä.
Room. 5, 6.
Herra Jeesus Kristus, jos Sinä olet kuollut jumalattomien
edestä, niin Sinä olet kuollut minunkin edestäni. Minä voin
syntisenä toivoa, kun Sinä olet kuollut jumalattomien edestä.
Jos Sinä olisit kuollut jumalisten edestä, niin minä eläisin ilman
toivoa.
Sinä, Kristus, käsket minun luottaa Sinuun tullakseni autuaaksi.
Niinpä minä jätän sieluni Sinun käsiisi, joka kannoit minun taak-
kani ristillä. Nyt minä tulen Sinun tykösi, enkä minä tahdo tuloani
lykätä, vann minä tulen nyt. Minä luotan Sinuun, Kristus, koko
sielullani juuri nyt. Ei minulla ole ketään toista, johon minä turvaisin.
Minä vajoan, minä vajoan, mutta minä pidän kiinni Sinusta.
Aallot vyöryvät minun ympärilläni ja minä vajoaisin pohjaan, jollet
Sinä ojentaisit kättäsi minulle ja minua vetäisi syvyydestä luoksesi
turviin. Minun Herrani ja Vapahtajani, minä muistan, kun minä ensi
kerran panin koko turvani Sinuun yksin. Oli niin yksinkertaista minun
tulla Sinun tykösi ja alkaa tutustua Sinuun.
Minähän olin läpi vuosien etsinyt sieltä ja täältä. Olin yrittänyt tehdä
sellaista, minkä Sinä jo olit täyttänyt minun puolestani. Kuinka autuas
olikaan se päivä, jona minä uskalsin käydä sisään Sinun avaamastasi
armonovesta ja istuutua Sinun jo kattamasi armonpöydän ääreen.
Herra Jeesus Kristu, nyt minä en pelkää mitään.
Amen.
( Charles Haddon Spurgeon, 1834-1892 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti