Olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat.
Luuk. 12, 36.
Herra Jumala, rakas taivaallinen Isä, joka Sinua ei rakasta, hän tuhlaa
hukkaan koko elämänsä.
Ken etsii löytääkseen jotakin muuta kuin Sinut, hän haparoi tyhjässä ilmassa.
Varman kuoleman oma on se, joka Sinulle kääntää selkänsä. Kun ei elä
alituisessa yhteydessä Sinun kanssasi, hän silpoo sieluansa. Laupias Jumala,
Sinua minun tulee kiittää olemassaolostani ja elämästäni ja järjestäni.
Minä antaudun Sinulle. Minä luovutan aseeni. Minä heitän kaiken vastuksen.
Minä halajan Sinua, minä toivon Sinuun, minä odotan Sinua, minä odotan
Sinua, Sinua, minun ylösnousemukseni ja elämäni ja sieluni lepoa.
Rakas Isä, minä vuodatan sydämeni Sinun eteesi ja tunnustan Sinulle, kuinka
paljon olen syntiä tehnyt.
Minä tuskin tiedä yhtään syntiä, joka ei olisi minua tahrannut. Mutta Sinä,
Herra, sanot, ettet Sinä tahdo yhdenkään syntisen kuolemaa, vaan että hän
katuu ja tekee parannuksen ja saa elää. Sinä sanot, ettei mikään uhri ole
Sinulle mieluisampi kuin murtunut sydän. Niinpä vastaanota nyt, minun
Herrani, tämä minun surkea, murheellinen ja murtunut sydämeni.
Armahda minua, vaivaista syntistä, rakkaan Poikasi tähden, ja heitä
kaikki minun pahat tekoni meren syvyyteen. Anna minulle armosi, että
minä aina ja tyystin varon tehdä syntiä.
Sinun pyhän tahtosi noudattamisessa minä tahdon elää.
Amen.
( Bernhard Clairauxlainen, 1090-1153 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti