Se, mikä on vanhaa, on kadonnut ; katso uusi on sijaan tullut.
Kor. 5,17.
Herrani ja Jumalani, mikä on tuo muutos sielussani,
jonka minä havaitsen ?
Mihin on murheen yö häipynyt ?
Mihin on hävinnyt musta pilvi, joka uhkasi minua turmiolla ?
Mistä on minuun tullut tuo valo, kirkas paiste,
lämmittävä aurinko ?
Miksi, sydämeni, olet niin iloinen ?
Kuka antaa omalletunnolleni rauhan ?
Lempeä ja suloinen Vapahtajani, Sinulta tulee valo, joka tunkee minun
lävitseni. sinä olet aurinko, joka olet karkoittanut yöni ja poistanut pimeyden.
Sinä olet lepo, joka tunkee henkeni läpi, ja voima, joka tekee minut eläväksi.
Sinä lempeä armon henki, minä tunnen sinun hiljaisen huminasi sydämessäni.
Sinä olet painanut uskooni armosi sinetin, ja siitä tulee se varmuus, jonka tunnet
itsessäni. Sinä ystävällinen Isä, nyt on isänsydämesi minulle avoin, ja minä näen
siinä Sinun laupeutesi rikkauden.
Herra, minä häpeän Sinun suurta armoasi, mutta kiitos ja ylistys, kunnia ja herruus olkoon Sinun iänkaikkisesta iänkaikkiseen.
Tyydy, minun sieluni,sillä Herra tekee hyvää sinulle. Minä tahdon vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
Herra Jeesus, anna minulle voimaa
siihen, niin minä ylistän Sinun nimeäsi iänkaikkisesti.
Amen.
( Johan Filip Fresenius, 1705-1761)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti