Enkö minä sanonut sinulle, jos uskoisit, niin sinä
näkisit Jumalan kirkkauden.
Joh. 11, 10.
Herra Jumala, minun Isäni, Sinun tiesi eroavat äärettömästi
siitä, mitä minä ajattelen. Useimmiten Sinä annat minun tuntea
Sinun tiesi siitä, että kaikki käy toisin, kuin mitä minä aluksi luulin.
Tuskin mikään on Sinulta tullut minun elämääni sellaisena, kuin minä
sitä odotin. Mutta kun olen ollut menettämäisilläni rohkeuteni ja kun
halusin melkein heittää luotani uskoni Sinuun, niin silloin Sinä, Jumalani,
minulle lahjoitit aina jotakin, ja juuri sen verran, kuin minä tarvitsin.
Sinä olet aina uudelleen virittänyt toivoani. Sinä olet elvyttänyt heikkenevän
uskoni. Sinä olet tullut minulle avuksi, kun minä Sinua kipeimmin tarvitsin.
Sinä, minun Isäni, olet tehnyt minut viisaaksi. Sinä olet minua viihdyttänyt.
Nyt minä en tahdo määrätä aikoja ja hetkiä Sinun avullesi. Sinä olet minut
vakuuttanut siitä, että Sinä, Jumalani, tiedät parhaimmin, milloin ja kuinka
Sinä minusta huolehdit.
Minä tiedän, etteivät koskaan joudu häpeään ne, jotka panevat luottamuksensa
Sinuun. Sinun sydämesi, Jumalani, on aina suurempi kuin minun sydämeni.
Sinä annat minun kokea usein jo täällä maan päällä, miten hyvä on turvata
Sinuun. Rakkaudessasi Sinä valmistat minun kärsimykselleni lievitystä ja
lohtua. Usein se on yllättävänä saavuttanut minut hetkenä, jona vähiten
sitä ajattelin.
Anna minulle se rohkeus, minkä tuottaa usko Sinuun.
Anna minulle se rauha, jonka annat uskoville.
Anna minulle voimaa Sinun voimastasi.
Amen.
( Aleksander Vinet, 1797-1847 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti