Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja
raskautetut, niin minä annan teille levon.
Matt. 11, 28.
Kaikkein armollisin Jumalani, varjele minua milloinkaan
pitämästä itseäni arvollisena vastaanottamaan Sinut.
Sellaiseksi ei koskaan tule yksikään ihminen. Rakas Herra,
tee vihdoinkin loppu niistä epäuskoisista ja kieroista kuvit-
teluista, joita minulla on itsestäni.
Minä olen arvoton syntinen, aivan kykenemätön auttamaan itseäni.
Niin kiero on minun mieleni, etten minä edes ikävöi Sinun armosi
rikkauksia, jollet Sinä herätä minun sydämessäni janoa saada Sinulta
virvoitusta. Kun minä tulen Sinun tykösi, niin minä vetoan yksinomaan
siihen, että Sinä olet käskenyt minun tulla. Sinä olet uskollinen ikuisiksi
ajoiksi.
Rakas Herra Jeesus Kristus !
Sinä olet asettanut pyhän ehtoollisesi sitä varten, että kaikki isoavat ja
janoavat sielut saisivat ravintoa ja lohdutusta. Juuri tätä minä tarvitsen.
Mutta, minun Herrani, minä olen niin veltto etsimään Sinua. Minun
sydämeni on niin kylmä, ettei se voi tuntea todellista ikävää saada Sinua
omistaa. Minä tahtoisin, että sydämeni olisi minussa palava, mutta minä
pelkään, että miltei jokainen kipinä siellä on sammunut.
Rakas, armollinen Jumala, katso ja tarkkaa, eikö sydämeni pohjalla kuitenkin
vielä olisi jotakin vähäistä hiillosta. Ota huostaasi tuo pieni jäännös, kun minä
rakkaan Poikasi käskystä menen ehtoolliselle saadakseni siunausta ja apua.
Amen.
( Martti Luther, 1483-1546 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti