Niinkuin Isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin
armahtaa pelkääväisiänsä.
Ps. 103, 13.
Minä olen kaiken menettänyt, minä olen itseni
menettänyt, kuitenkin olet Sinä, Herra Jumala, virit-
tänyt minun sydämeeni toivon, etkä Sinä ole minun
tuskieni aiheita hävittänyt raunioiksi minun silmieni
edessä.
Herra, minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja
kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota Sinä olet palveli-
jallesi osoittanut. Sinä, Sinä yksin olet tätä kiemurtelevaa
matoa vielä armahtanut, Sinä ainoa et ole särkynyttä ruokoa
vielä murtanut.
Minä luon katseeni maahan, minä vaivun Sinun eteesi ja
kysyn itseltäni : olenko minä, että Sinä, Jumala, olet pelas-
tanut työni, ansaitsenko kaikkea, mitä Sinä olet tänä vuo-
nna tehnyt minulle ja kodilleni ? Minä tahdon mennä itseeni,
minä tahdon tunnustaa, miten vähän minä olen ansainnut
sitä, että Sinä, Jumala, olet pelastanut elämäni työn. Pelko
ja häpeän puna valtaavat minut.
Minä tahdon vaipua polvilleni ja sanoa Sinulle, taivaallinen
Isä : Herra, tässä minä olen ja ne lapset, jotka Sinä olet
minulle antanut. Anna minulle anteeksi, Isä, etten ole ollut
näille rakkailleni se, mikä minun olisi pitänyt olla.
Sinä olet ne minulle antanut, auta minua hoivaamaan heitä,
anna minulle ja kaikille Pyhä Henkesi, rakkauden ja viisau-
den Henki, Jeesuksen Kristuksen Henki.
Amen.
( Johann Heirich Pestalozzi, 1746-1827 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti