KUTSUMISTEHTÄVÄ.
Nyt minä iloiten kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen
ahdistuksista, sen minä täytän lihassani Hänen ruumiinsa hyväksi,
joka on seurakunta. Kol. 1 : 24
Me muodostamme kutsumuksia itsellemme omasta hengellisestä pyhittymisestämme, mutta kun pääsemme oikeaan suhteeseen Jumalaan, niin Hän pyyhkäisee nämä kaikki pois ja naulaa meidät hirveän tuskallisesti johonkin sellaiseen, josta emme olleet unelmoineetkaan, ja jonakin säteilevänä hetkenä valo välkähtää ja me huomaamme, mihin Hän pyrkii, ja me sanomme: ”Tässä olen, lähetä minut.”
Tällä kutsulla ei ole mitään tekemistä henkilökohtaisen pyhityksen kanssa, vaan kysymys on siitä, että meistä tulisi murrettua leipää ja vuodatettua viiniä. Jumala ei voi milloinkaan tehdä meistä viiniä, jos me vastustamme niitä käsiä, joita Hän käyttää mursertaakseen meidät. Jospa Jumala käyttäisi edes omaa kättään ja tekisi minusta murrettua leipää ja vuodatettua viiniä jollakin erikoistavalla! Mutta kun Hän käyttää jotakin henkilöä, josta me emme pidä, tai olosuhteita, joista olemme sanoneet, ettemme sellaisiin koskaan alistu, ja antaa niiden murskata meitä, silloin me panemme vastaan. Emme saa milloinkaan itse valita marttyyrinäyttämöämme. Meidät on muserrettava; eihän rypäleitä voi juoda.
Minkähänlaista sormea ja peukaloa Jumala on käyttänyt pusertaessaan sinua, ja oletkohan sinä ollut kuin marmorimöhkäle, joka on jäänyt murtumatta? Sinä et ole vielä kypsä, ja jos Jumala olisi pusertanut sinut, olisi viini ollut oudoksuttavan karvasta. Meidän tulee syventää suhdettamme Jumalaan, ennenkuin me voimme olla murrettua leipää Hänen käsissään. Säilytä kiinteänä suhteesi Jumalaan ja anna Hänen tehdä, mitä Hän tahtoo, niin tulet huomaamaan, että Hän valmistaa sellaista leipää ja viiniä, mikä on hyödyksi Hänen muille lapsilleen.
Tällä kutsulla ei ole mitään tekemistä henkilökohtaisen pyhityksen kanssa, vaan kysymys on siitä, että meistä tulisi murrettua leipää ja vuodatettua viiniä. Jumala ei voi milloinkaan tehdä meistä viiniä, jos me vastustamme niitä käsiä, joita Hän käyttää mursertaakseen meidät. Jospa Jumala käyttäisi edes omaa kättään ja tekisi minusta murrettua leipää ja vuodatettua viiniä jollakin erikoistavalla! Mutta kun Hän käyttää jotakin henkilöä, josta me emme pidä, tai olosuhteita, joista olemme sanoneet, ettemme sellaisiin koskaan alistu, ja antaa niiden murskata meitä, silloin me panemme vastaan. Emme saa milloinkaan itse valita marttyyrinäyttämöämme. Meidät on muserrettava; eihän rypäleitä voi juoda.
Minkähänlaista sormea ja peukaloa Jumala on käyttänyt pusertaessaan sinua, ja oletkohan sinä ollut kuin marmorimöhkäle, joka on jäänyt murtumatta? Sinä et ole vielä kypsä, ja jos Jumala olisi pusertanut sinut, olisi viini ollut oudoksuttavan karvasta. Meidän tulee syventää suhdettamme Jumalaan, ennenkuin me voimme olla murrettua leipää Hänen käsissään. Säilytä kiinteänä suhteesi Jumalaan ja anna Hänen tehdä, mitä Hän tahtoo, niin tulet huomaamaan, että Hän valmistaa sellaista leipää ja viiniä, mikä on hyödyksi Hänen muille lapsilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti