MENE EHDOTTOMAAN YHTEYTEEN.
Yksi sinulta puuttuu...tule ja seuraa minua.. Mark. 10 : 21
Tällä rikkaalla nuorella hallitusmiehellä oli intohimoinen halu olla täydellinen. Kun hän näki Jeesuksen Kristuksen, tahtoi hän olla Hänen kaltaisensa. Mutta Herra ei aseta koskaan henkilökohtaista pyhyyttä etualalle, kun Hän kutsuu opetuslapsia; Hän asettaa ensisijalle vaatimuksen, että minun oikeuteni itseeni on ehdottomasti hävitettävä ja minun tulee vain samastua Häneen — sellaiseen suhteeseen tuleminen, johon ei mahdu mitään muita suhteita. Jeesuksen sanat lähimpien vihaamisesta (Lk. 14:26) eivät koske pelastumista eikä pyhitystä, vaan ehdotonta yhtäläistymistä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Sangen harvat meistä tuntevat Jeesukselle jättäytymisen ehdottomuuden.
”Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä.” Jeesuksen katse heijastaa sen sydämen tilaa, joka on ikiajoiksi eronnut alamaisen uskollisuudesta Jeesusta kohtaan ja kiintynyt johonkin toiseen henkilöön tai asiaan. Onko Jeesus koskaan katsonut sinuun? Jeesuksen katse lävistää ja uudistaa. Missä sinulla on arka kohta Jumala-suhteessasi, siinä on paikka, johon Herra on katsonut. Mutta jos olet kova ja kostonhaluinen, omasta ”päästäsi” kiinnipitävä, varma siitä, että tuo toinen on pikemminkin väärässä kuin sinä, niin se osoittaa, että sinun luonteessasi on kokonaisia alueita, joita Hänen kiinteä katseensa ei ole milloinkaan uudistanut.
”Yksi sinulta puuttuu . . .” Ainoa ”hyvä” asia Jeesuksen Kristuksen näkökulmasta on sellainen yhteys Häneen, johon ei mahdu mitään väliin.
”Myy kaikki, mitä sinulla on . . .” Minun tulee ”riisua” itseni, kunnes olen vain pelkkä tietoinen ihmisolento, minun tulee perusteellisesti kieltää kaikki omistusoikeuteni, ei sieluni pelastukseksi (yksi pelastaa meidät — ehdoton luottamus Jeesukseen Kristukseen), vaan seuratakseni Jeesusta.
Israelissa ei enää noussut sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin; ei ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, kuin hän Herran lähettämänä teki, ei ketään, jolla olisi ollut niin väkevä käsi ja joka olisi tehnyt niin suuria, peljättäviä tekoja, kuin hän teki koko Israelin silmien edessä. 5 Moos. 34 Herra, kaikkivaltias Jumala. Me rukoilemme sinua valitun kansasi, Israelin puolesta. Avaa kansasi silmät, että ne näkisivät Jeesuksessa Messiaan, Kristuksen, joka on päästänyt kansasi lain orjuudesta. Jeesus Kristus! Kohta valtikkasi kaikkien kansojen yli. Me odotamme sinun saapumistasi kirkkaudessa. Siunaa lähetystyötä niin, että evankeliumi saavuttaisi kaikki kansat.
MOITTEETON ASENNE.
Jos tulet alttarin ääreen ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, ei niin, että häijyllä hentomielisyydellä voisit kaivaa jotakin esiin, vaan ”jos siellä muistat, s.o., jos Jumalan Henki saattaa sen sinun tietoisuuteesi, niin »käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi». Älä koskaan vastusta Jumalan Hengen syvää hienotunteisuutta itsessäsi, kun Hän kasvattaa sinua yksityiskohtia myöten.
”Käy ensin sopimassa veljesi kanssa . . .” Herramme käsky on yksinkertainen: ”Käy ensin sopimassa.” Mene takaisin sitä tietä, jota tulit, mene sitä tietä, joka osoitettiin sinulle alttarin ääressä, kun tulit vakuuttuneeksi asiasta; olkoon sinulla sellainen mielenlaatu ja sielun asenne sitä henkilöä kohtaan, jolla on jotakin sinua vastaan, että se tekee sovinnon yhtä luonnolliseksi kuin hengitys.
Jeesus ei huomioi tuota toista henkilöä, Hän sanoo: ”Mene sinä!” Tässä ei suinkaan ole kysymys sinun oikeuksistasi. Jumalan pyhä aatelismerkki on siinä, että hän voi luopua oikeuksistaan ja totella Herraa Jeesusta.
”Ja tule sitten uhraamaan lahjasi.” Asian kulku on selvästi osoitettu. Ensin sankarillinen uhrimieli, sitten äkillinen muistutus Pyhän Hengen synnyttämän herkätuntoisuuden avulla ja pysähtyminen vakuuttuneisuuden kohdalla; sitten kuuliaisuuden tie Jumalan Sanaa kohtaan ja moitteettoman mielen ja ”tunteen” muodostuminen sitä henkilöä kohtaan, jonka kanssa olet ollut huonoissa väleissä; ja vihdoin iloinen, yksinkertainen, häiritsemätön lahjasi uhraaminen Jumalalle.
Tämä käsky, jonka minä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, että sinun tarvitsisi sanoa: ”Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?” Se ei ole meren takana. Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää. 5. Moos. 30
Herra, Sinun sanasi on meidän tiemme valaistus. Auta, että ahkerasti sitä lukisimme ja mielellämme kuulisimme ja ojentaisimme kulkumme sen mukaan. Ja kun me joudumme opiskellessamme ja elämässämme kuulemaan ja lukemaan paljon maallista viisautta, auta meitä sanasi valossa erottamaan oikea väärästä ja hyvä pahasta ja pitämään sinun kirkkautesi evankeliumia sydämemme parhaana aarteena ja perintöosana, jota emme milloinkaan hukkaa.
MENE VALMISTUMAAN.
Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin
sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi
kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Matt. 5 : 23-24
On helppo kuvitella, että pääsemme tilaan, missä olemme täydellisiä ja valmiita, mutta valmius ei ole nopeasti saavutettavissa, se on pitkään suoritettava tapahtuma. On vaarallista joutua pysähdyksiin kokemuksissaan. Elämämme on oleva valmistumista ja edelleen valmistumista.
Vetoomus uhrimieleen herättää helposti vastakaikua nuoressa kristityssä. Inhimillisesti puhuen ainoa asia, joka vetää meitä Jeesuksen puoleen, on sankarimielemme, mutta Herramme sanojen tarkka tutkiminen saattaa odottamatta tämän innostuksen kuohun koetukselle. »Mene ensin sopimaan veljesi kanssa!» Valmistuksen »mene» merkitsee sitä, että annamme Jumalan Sanan koetella itseämme. Sankarillinen uhrimieli ei ole riittävän hyvä. Pyhä Henki paljastaa sinusta sellaisen taipumuksen, joka ei olekaan ole sopiva Hänen palvelukseensa. Ei kukaan muu kuin Jumala voi löytää tätä mielenlaatua sinusta. Onko sinulla jotakin Jumalalta salattavaa? Jos on, niin anna Jumalan tutkia sinua Hänen valkeudessaan. Jos se on syntiä, tunnusta se, älä myönnä sitä! Tahdotko totella Herraasi, millaista nöyryytystä se merkinneekin oikeuksillesi itseesi?
Älä koskaan jätä asiaa sikseen, kun olet tullut siitä vakuuttuneeksi. Jos on ollut välttämätöntä, että Jumalan Henki on tuonut sen sinun mieleesi, niin se on juuri se asia, jonka Hän tahtoo poistaa. Sinä kai odotit, että on luovuttava jostakin suuresta. Jumala muistuttaa sinua vain aivan pienestä asiasta; mutta sen takana on vastahakoisuuden keskuslinake: »En koskaan luovu oikeudesta itseeni» – juuri siitä Jumala tahtoo sinun luopuvan, jos sinusta on tuleva Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi.
Herra, teidän Jumalanne, on herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista. — Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni. Hän on sinun ylistyksesi, ja hän on sinun Jumalasi, joka on tehnyt sinulle ne suuret ja peljättävät teot, jotka sinun silmäsi ovat nähneet.
5 Moos. 10
Kiittäkäämme Jumalaamme, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa on iankaikkisesti muuttumaton. Me kiitämme sinua, rakas taivaan Isä, ettet unohda niitä, jotka elämässään ovat joutuneet ahdinkoon ja murheitten alle. Sinä kuulet orpolasten itkun ja leskien huokaukset. Se, joka sairastaa, on sinulle rakas. Vangitkin ovat sinun lapsiasi, joista sinä huolta kannat. Tee meistä aseita valtakuntasi työhön. Vie meitä sinne, missä sinun apuasi tarvitaan ja jonne me voimme sitä sinun nimessäsi viedä.
TYÖNTEKIJÄN MESTARI.
Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi. Ja oikein te sanotte,
sillä se minä olen. Joh. 13 : 13
Opetettavana oleminen ei ole samaa kuin olla opetettu. Kun minulla on Mestari, merkitsee se sitä, että minulla on joku, joka tuntee minut paremmin kuin minä itse ja joka on lähempänä minua kuin ystävä, joku, joka mittaa viimeisenkin syvyyden sydämessäni ja tyydyttää sen kaipuun, joku, joka on vienyt minut turvallisuuden tunteeseen siitä, että Hän on käsitellyt ja selvittänyt kaikki mielessäni olleet sotkut ja ongelmat. »Teidän mestarinne on Kristus.»
Herramme ei milloinkaan pakota kuuliaisuuteen; Hän ei käytä voimakeinoja saadakseen meidät tekemään, mitä Hän tahtoo. Toisinaan toivoisimme, että Jumala voimakeinoin »mestaroisi» meitä ja panisi meidät tekemään Hänen tahtoansa, mutta Hän ei tee sitä; joskus haluaisimme, että Hän jättäisi meidät sikseen, mutta Hän ei tee sitäkään.
»Te kutsutte minua Herraksi ja Mestariksi» — mutta onko Hän sitä? Herralla ja Mestarilla ei ole paljon sijaa meidän sanavarastossamme. Me pidämme enemmän sanoista Vapahtaja, Pyhittäjä, Parantaja. Ainoa sana, joka tulkitsee mestariutta kokemuksissamme, on rakkaus, ja me tiedämme sangen vähän rakkaudesta sellaisena, kuin Jumala sen ilmaisee.
Tämä käy ilmi siitä tavasta, millä me käytämme sanaa »totella». Raamatussa kuuliaisuus perustuu samankaltaisten suhteeseen, pojan suhteeseen isään. Herramme ei ollut Jumalan palvelija, Hän oli Hänen Poikansa. »Vaikka Hän oli Poika, Hän oppi kuuliaisuuden…» Jos käsityksemme on sellainen, että me olemme »mestaroitavina», niin se osoittaa, ettei meillä ole Mestaria; jos tämä on meidän asenteemme Jeesukseen, olemme kaukana siitä suhteesta, jota Hän tahtoo. Hän tahtoo sellaista suhdetta, jossa Hän on huomaamatta mestarimme — minun Mestarini!
Herra, meidän Jumalamme, on yksi. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat painukoot sinun sydämeesi. Teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja olkoot ne muistolauseena sinun otsallasi.
5 Moos. 6
Herra Jumala, me tiedämme, että kaikki ajallinen saavuttaa kerran määränsä ja raukeaa tyhjyyteen. Sinun armosi vain on iankaikkinen. Suo meidän sieluumme toivomme panna! Sinun laupeutesi on pohjaton, eikä sinun rakkaudellasi ole rajaa. Sinuun me uskallamme. Sinä olet meidän tykönämme, kun meillä on tuska, ja ilahdutat sydämemme. Viivy luonamme. Kuule rukouksemme. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden.
JUMALALLINEN ELÄMÄNURA.
Olkaa siis täydellisiä, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on. Matt. 5 : 8
Herramme kehoittaa näissä sanoissa jalomielisyyteen käytöksessämme kaikkia ihmisiä kohtaan. Varo vaeltamasta hengellisessä elämässäsi luonnollisten mieltymysten mukaan. Jokaisella on luontaisia mieltymyksiä; muutamista ihmisistä me pidämme ja toisista emme pidä. Emme saa koskaan antaa näitten »pitämistemme» ja »ei-pitämistemme» ohjata kristillistä elämäämme. »Jos me vaellamme valkeudessa, niinkuin Jumala on valkeudessa, silloin Jumala vie meidät yhteyteen ihmisten kanssa, joihin meillä ei ole mitään luontaista mieltymystä.»
Esikuva, jonka Herramme asettaa meille, ei ole hyvä ihminen eikä hyvä kristittykään, vaan Jumala itse. »Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen» — osoita toista ihmistä kohtaan sitä, mitä Jumala on osoittanut sinua kohtaan; ja Jumala antaa meille runsaasti tilaisuuksia käytännöllisessä elämässämme osoittaa, olemmeko täydellisiä niinkuin taivaallinen Isämme on täydellinen. Opetuslapsena oleminen merkitsee, että me päättävästi samastamme itsemme Jumalan mielenkiintoihin muita ihmisiä kohtaan. »Että te rakastaisitte toisianne niinkuin minä olen rakastanut teitä…»
Kristillisen luonteen ilmaus ei ole hyvän tekemistä, vaan Jumalan kaltaisuutta. Jos Jumalan Henki on muuttanut sinut sisältäpäin, ilmaiset sinä elämässäsi jumalallisia luonteen piirteitä, ei hyviä inhimillisiä luonteen piirteitä. Jumalan elämä ilmenee meissä Jumalan elämänä, ei inhimillisenä elämänä, joka koettaa olla jumalallinen. Kristityn salaisuus on siinä, että yliluonnollinen on tullut hänessä luonnolliseksi Jumalan armon kautta, ja tämän kokeminen tulee ilmi elämän käytännöllisissä yksityiskohdissa, ei yhteyden hetkinä Jumalan kanssa. Tasapaino hälinän keskellä!
3 Moos. 19
Herra Jeesus Kristus, sinä, joka nuorukaisena olit köyhille vanhemmillesi alamainen, anna meidän sinun esimerkistäsi oppia todellista nöyryyttä, niin että osoittaisimme iäkkäille ihmisille sen kunnian, mikä heille sinun tahtosi mukaan kuuluu. Opeta meitä näkemään vieraissa Jumalan kuviksi luotuja ja kohtelemaan heitä sen mukaisesti. Vaikka heidän kielensä ja uskonsa olisi toinen kuin meidän, vaikka he olisivat ikäviä ja vastenmielisiä, täytä kuitenkin sydämemme myötätunnolla ja rakkaudella heitä kohtaan, niin että jokin säde sinun kirkkaudestasi kohtaisi heitä meidän kauttamme.
HÄNEN KIUSAUKSENSA JA MEIDÄN.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä heikkouksiamme,
vaan joka on ollut kaikessa kiusattu, samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman
synti. Hebr. 4 : 15
Siihen saakka, kun olette uudestisyntyneet, on aivan
kiusauksen laatu, jota ne ymmärrämme, vain se, joka
Jaakob nauttii: »Jokaista kiusaa hänet oma, himonsa,
joka häntä vetää ja houkuttelee.» Mutta uudestisyntyneen
kautta meidät on korotettu toiseen kuningaskuntaan, jossa
kohtaamme toisia kiusauksia, nimittäin mitä kiusauksia,
joita Herramme kohtasi. Jeesuksen kiusaukset eivät herätä
vastakaikua meissä, niillä ei ole minkäänlaista kotipaikkaa
inhimillisessä luonnossamme. Herramme kiusaukset ja mei-
dän kiusauksemme liikkuvat eri kehissä, kunnes olemme
syntyneet uudestaan ja tulleet Hänen veljikseen. Jeesuksen
kiusaukset eivät ole ihmisten kiusauksia, vaan Jumalan kiusauksia ihmisenä.
Uuden syntymisen kautta Jumalan Poikasta
on saanut muodon meissä, ja meidän aineellisessa elämässämme
Hanellä on sama asema, kuin Hänellä oli maan päällä
ollessaan. Saatana ei kiusaa meitä tekemään pahaa; hän
kiusaa meitä siinä tarkoituksessa, että sais meille kadotta-
maan sen, mitä Jumala on pannut meihin uudesti syntymisen
kautta, nimittäin mahdollisuuden olla hyödyksi Jumalalle.
Hän ei lähesty meitä syrjäinen viekoittaen, vaan häiritäkseen
näkökulmaamme, ja ainoastaan Jumalan Henki voi paljas-
taa tämän saatanaan kiusaukseksi.
Kiusaus merkitsee vieraan vallan hyökkäystä persoonallisuuden omistuksia vastaan.
Tämä tekee Herramme kiusaukset saukset ymmärrettäviksi. Kun Jeesus oli kasteessa ottanut
vastaan kutsumuksen kantaakseen maailman synnin, niin Jumalan Henki johdatti Hänet heti
saatanaan kiusauskoneistoon, mutta Hän ei väsynyt. Hän kulki kiusausten kautta ilman
syntiä, ja säilytti persoonallisuutensa omistukset koskemattomina.
USKONNON JUMALALLINEN ALUE.
Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi, ja sulje ovesi
ja rukoile Isääsi joka on salassa. Mt .6 : 6
Tärkein kohta uskonnon maaiilmassa on — silmäsi luotuina Jumalaan, ei ihmisiin! Alköön vaikuttimiensi okoon sitä halu tulla tunnetuksi rukoilevana henkilönä. Olkoon sinulla kammio, jossa rukoilet niin, ettei kukaan tiedä sinun rukoilevan. Sulje ovesi ja puhu Jumalalle salassa. Älköön sinulla olko mitään muita vaikuttteita, kuin halu tuntea Isäsi taivaassa. On mahdotonta ohjata elämäänsä opetuslapsien tavoin ilman määräävää salaisessä rukouksessa.
»Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko…»
Jumalaan ei vaikuteta meidän hartaudellamme. Hän ei kuule meitä sentähden, että me olemme hartaita, vaan ainoastaan lunastuksen perustuksella. Rukous ei ole vain joidenkin vastausten saamista Jumalalta — se on rukouksen alkeellinen muoto; rukous on pääsyä täydelliseen yhteyteen Jumalan kanssa. Jos Jumalan Poika on saanut muodon meissä uuden syntymisen kautta, niin Hän tulee esiin meidän ymmärryselämässämme ja muuttaa asenteemme niihin kohteisiin, joiden puolesta me rukoilemme.
»Jokainen anova saa.» Meidän rukouksemme on hurskasta höpinää, tahtomme ei ole siinä mukana, ja sitten me sanomme, ettei Jumala kuule rukouksia; mehän emme anoneet mitään.
»Anokaa, mitä tahdotte», sanoo Jeesus. Anominen merkitsee, että meidän tahtomme on mukana. Milloin vain Jeesus puhui rukouksesta, Hän aina liitti siihen lapsen suurenmoisen yksinkertaisuuden; me tuomme mukanamme arvostelevan tunteemme ja sanomme: »Niin, mutta…» Jeesus sanoi, »Anokaa!» Mutta muista, että meidän on anottava Jumalta sellaista, joka on sopusoinnussa sen Jumalan kanssa, jonka Jeesus Kristus toi ilmi.
Ja Mooses nousi Jumalan tykö. Ja Herra sanoi: »Sano näin israelilaisille: Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkea muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.»
2 Moos. 19
Herra, sinun neuvosi on parhain ja sinun voimasi on rajaton. Me kiitämme sinua, että olet ottanut meidät pyhässä kasteessa armoliittoosi ja pitänyt meistä huolta tähän päivään saakka. Auta meitä panemaan pois kaikki, mikä rasittaa meidän omaatuntoamme, niin että olemme ikätovereillemme ja itsellemme nuoremmille hyvänä esimerkkinä. Sinun armosi on vailla määrää, eikä laupeudellasi ole loppua. Ylistys ja kiitos Sinulle, Jumalamme.
MIELIKUVITUS INNOITUKSEN ESTEENÄ.
Vilpittömyys Kristusta kohtaan. 2 Kor. 11 : 3
Yksinkertaisuus on salaisuus, jonka avulla näkee asiat selvästi. Herran pyhä ei ajattele selvästi pitkään aikaan, mutta pyhän tulisi nähdä selvästi, ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Et voi ajatella hengellistä ongelmaa selvästi, mutta sinun on toteltava selvästi. Älyllisissä asioissa voit selviytyä ymmärryksesi avulla, mutta hengellisissä asioissa joudut ajatuksinesi umpikujaan. Kun Jumala on kohdistanut käsittelynsä johonkin asiaan, niin ole siinä kuuliainen, ja vie mielikuvituksesi vankeuteen Kristuksen kuuliaisuuden alle siinä asiassa — silloin kaikki kirkastuu selväksi kuin päivän valo.
Älyllinen kykymme saa sijaa jälkeenpäin, mutta me emme koskaan näe eteenpäin järjen suuntaan, me näemme hengellisesti niinkuin lapsi; koettaessamme olla viisaita me emme näe mitään (Mt. 9:25).
Pieninkin asia, jolle suomme sijaa elämässämme, on aivan riittävä viemään meidät hengelliseen sekasortoon, jollei se asia ole Pyhän Hengen kurinalainen, eikä minkäänlainen siihen asiaan kohdistamamme ajattelu selvitä milloinkaan sitä ongelmaa. Hengellinen pulma selviää vain kuuliaisuuden kautta. Niin pian kuin tottelemme, alamme ymmärtää. Tämä on nöyryyttävää, koska tiedämme, että syy epäselvyyteen on meidän omassa mielentilassamme. Kun luontainen näkemiskykymme on alistettu Pyhän Hengen kuriin, niin siitä tulee kyky, jolla voimme käsittää Jumalan tahdon, ja koko elämä säilyy oikeassa yksinkertaisuudessa.
Ja kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa niinkuin härmää. Kun israelilaiset näkivät sen, kyselivät he toisiltansa: »Mitä tämä on?» Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: »Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä jokainen tarpeenne mukaan.» 2 Moos. 16
Rakas taivaan Isä! Sinä, joka annoit kansallesi sataa mannaa taivaasta, vuodata meidän sydämiimme elävää armon tunnetta. Tee meille kaikkea muuta rakkaammaksi Vapahtajamme Jeesus Kristus, hän, joka on ilmoittanut olevansa Elämän Leipä. Täytä sydämemme ilolla ja rauhalla uskossa, että meillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.
HENGELLINEN HÄMMINKI.
Te ette tiedä, mitä anotte. Matt. 20 : 22
Hengellisessä elämässä tulee aikoja, jolloin olemme hämmennystilassa, emmekä yhtään auta asiaa, jos sanomme, ettei hämminkiä saisi olla. Ei ole kysymys oikeasta ja väärästä, vaan kysymys on siitä, että Jumala ottaa sinut ja vie sellaiselle tielle, jota sinä et sillä kertaa käsitä, ja ainoastaan kulkemalla hämminkintilan kautta sinä pääset siihen, mitä Jumala tahtoi.
Hänen ystävyytensä kääriinliinat. Lk. 11:5–8. Jeesus kertoi esimerkin miehestä, joka näytti olevan välinpitämätön ystäväänsä kohtaan, ja Hän sanoi, että sellaiselta taivaallinen Isä näyttää sinusta toisinaan. Sinä ajattelet, että Hän on kovasydäminen ystävä, mutta muista, ettei Hän sitä ole; aika tulee, jolloin kaikki jälleen selvenee. Sydänystävyyden yllä on sumuverho ja usein rakkauskin saa odottaa tuskassa ja kyynelin täydellisemmän osallisuuden siunausta. Kun Jumala näyttäytyy täydellisesti suruverhoihin kääriytyneeltä, riiputko silloinkin luottamuksessa Häneen?
Hänen Isän-sydämensä varjostuminen. Lk. 11:11–13.
Jeesus sanoo, että tulee aikoja, jolloin sinun Isäsi näyttää olevan luonnoton Isä, ikäänkuin Hän olisi tunteeton ja välinpitämätön, mutta muista, ettei Hän sitä ole; Hän on sanonut teille: »Jokainen anova saa.» Jos Isän kasvoilla on varjo juuri nyt, niin pidättäydy vakaumukseen, että Hän lopulta ilmaisee itsensä kirkkaana, ja osoittautuu oikeamieliseksi kaikessa, mitä Hän on sallinut tapahtua.
Hänen uskollisuutensa outous. Lk. 18:1–8. »Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä?» Löytääkö Hän sellaista uskoa, joka tallettaa kaikkensa Häneen, huolimatta hämminkitilasta? Käy eteenpäin lujana uskossa siihen, että Jeesuksen sanat ovat totta, vaikka et tällä hetkellä ymmärräkään, mitä Jumala tekee. Hänellä on suuremmat aikeet esillä, kuin ne erikoisasiat, joita sinä anot.
Mooses vastasi kansalle: »Älkää peljätkö. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.» Ja Herra sanoi Moosekselle: »Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.» 2 Moos. 14
Herra Jumala, Sinä, joka kerran johdatit kansasi meren kuohujen lävitse pelastukseen ja riemuun! Katso armossasi meidän puoleemme, joita moninainen tuska ahdistaa. Auta meitä kohtaamaan elämän vastukset ja vaarat rohkeina ja vakuuttuneina sinun läsnäolostasi. Karkota sydämestämme synnin valta, niin ettemme huolehtisi vain itsestämme ja omasta pelastumisestamme vaan myös toistemme ja toistemme pelastuksesta.
LÄHETYSSAARNAAJAN VARUSTEET.
Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitti hänet faraolle. Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta. Niin farao kysyi Jaakobilta: »Kuinka monta ikävuotta sinulla on?»
Jaakob vastasi faraolle: »Minun vaellukseni on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana.» Niin Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan. I Moos. 47
Herra, meidän aikamme on Sinun käsissäsi ja elinvuosiemme luvun tiedät vain Sinä. Auta meitä, laupias Isä, ottamaan nöyryydessä vastaan Sinulta sekä myötäkäymisen että vastoinkäymisen päivät. Totuta meitä kaikessa kysymään Sinun tahtoasi voidaksemme täyttää elämän tehtävämme Sinun kunniaksesi ja lähimmäistemme parhaaksi. Valmista meitä viimeiselle matkallemme, jotta me, Sinun käsittämättömään armoosi turvaten, voisimme iloiten siirtyä ajan vaivoista Sinun tykösi kirkkauteen.
TEE SE ITSE !
“Me hajoitamme maallisen järjen päättömät ja jokaisen varustuksen, joka
nostetaan Jumalan tuntemista vastaan…” 2. Kor. 10:5
Vapautus synnistä ei ole vapautus ihmisluonnosta. Ihmisluonnossa on sellaisia piirteitä kuin ennakkoluulo, joka pyhän tulee tuhota unohtamalla, ja on toisia piirteitä, jotka on tuhottava väkivalloin, s.o. Jumalan voiman avulla, joka on annettu meille Jumalan Hengen kautta. On vielä eräitä piirteitä, joita vastaan ei ole taisteltava, vaan on oltava hiljaa ja katsottava, kuinka Jumala pelastaa niistä; jokainen ajatus ja käsitys, joka nousee varustukseksi Jumalan tuntemusta vastaan, on päättävästi murskattava Jumalan voimassa, ei lihallisilla yrityksillä eikä myönnytyksillä .
Taistelu alkaa vasta sitten, kun Jumala on muuttanut mielenlaatumme ja me olemme päässeet pyhityskokemuksiin. Tämä sota ei ole syntiä vastaan; mehän emme milloinkaan voi taistella syntiä vastaan — Jeesus Kristus on tekemisessä synnin kanssa Lunastuksessa. Yhteentörmäys tapahtuu luonnollisen elämämme muuttamisessa hengelliseksi elämäksi, eikä se koskaan tapahdu helposti, eikä Jumalan tarkoituskaan ole, että se tapahtuisi helposti. Se tapahtuu ainoastaan uudistuneitten siveellisten valintojen kautta.
Jumala ei tee meistä pyhiä luonteemme puolesta; Hän tekee meidät pyhiksi viattomuuden merkityksessä, ja meidän on muutettava tämä viattomuus pyhäksi luonteeksi uudistuneitten siveellisten valintojen avulla. Nämä valinnat tapahtuvat jatkuvassa taistelurintamassa luonnollisen elämämme kenttälinnoituksia vastaan, kaikkea sitä vastaan, mikä on puolustuspesäkkeinä Jumalan tuntemisen edessä. Tässä voimme joko peräytyä ja tehdä itsemme neuvottomiksi Jumalan Valtakuntaan, tai me voimme päättävästi tuhota nämä pesäkkeet ja antaa Jeesuksen saada voiton.
Jaakob lähti Harranista. Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan. Niin hän näki unta: maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: »Minä olen Herra, sinun isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet».
— Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: »Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt. Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti».
I Moos. 28
Herra Jeesus, Sinä, joka kerran vaelsit ihmisenä Pyhän maan poluilla, muista kaikkia matkalla olevia. Muista veljiämme ja sisariamme, jotka opiskelevat kaukaisissa maissa. Kulje heidän kanssaan ja auta heitä, etteivät he eksy väärille teille ja unohda Sinua. Siunaa armollasi kaikkia meitä, jotka olemme elämän matkamme alkutaipaleella.
ELÄMÄN LEVIÄMINEN.
Silloin Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille sanoen: »Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan valituksen, siinä, missä hän makaa. Nouse, nosta poika maasta ja tartu hänen käteensä.» — Ja Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon. Ja hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda. Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi ja asui erämaassa, ja hänestä tuli jousimies. 1 Moos. 21
Herra, me muistamme Sinun edessäsi kaikkia niitä, joitten elämä on vaikeaa. Ole Sinä, suuri lohduttaja, kaikkien murheellisten luona heitä Hengelläsi virvoittamassa. Anna yksinäisten ja unohdettujen tuntea, ettet Sinä ole heitä hyljännyt. Tee meistä niitä, jotka haluamme nostaa alaspainettuja ja johdattaa harhaavia ja janoisia Sinun ehtymättömien lähteittesi luo.
HÄNEN !
Lähetyssaarnaaja on henkilö, jossa Pyhä Henki on saanut aikaan toteamuksen: »Te ette ole omianne.» Ken voi sanoa: »Minä en ole itseni oma», hän osoittaa päässeensä arvokkaalle asteelle hengellisessä ajattelussa. Oikea elämän laatu jokapäiväisessä hyörinässä on päättäväinen itseni luovuttaminen jollekin Toiselle, omaehtoisen valinnan perusteella, ja tuo toinen on Jeesus Kristus. Pyhä Henki tulkitsee Jeesuksen luonnetta minulle siinä tarkoituksessa, että Hän saisi minut yhdeksi Herrani kanssa, ei sitä varten, että minä voisin esiintyä jonkinlaisena hengellisenä näyttelytavarana. Herramme ei lähettänyt ketään opetuslapsistaan ulos maailmaan ainoastaan sen perusteella, mitä Hän oli tehnyt heille. Vasta ylösnousemuksensa jälkeen, kun opetuslapset olivat Pyhän Hengen voiman kautta käsittäneet, kuka Hän oli, saattoi Jeesus sanoa heille: »Menkää!»
»Jos joku tulee minun luokseni, eikä vihaa … hän ei voi olla minun opetuslapseni», ei: hän ei voi olla hyvä ja oikeamielinen, vaan: hän ei voi olla henkilö, johon Jeesus saattaa kirjoittaa sanan »Minun». Mikä tahansa niistä elämän suhteista, joihin Herramme viittaa, saattaa muodostua kilpailevaksi suhteeksi Herralle. Minä voin pitää parempana kuulua äidilleni tai vaimolleni tai itselleni; sitenpä, sanoo Jeesus, et voi olla minun opetuslapseni. Tämä ei merkitse sitä, etten pelastuisi, vaan sitä, etten voi olla »Hänen».
Herramme tekee opetuslapsen omaksi omaisuudekseen. Hän ottaa vastuun hänestä. »Te tulette olemaan minun todistajani.» Se mieli, joka meihin tulee, ei ole jonkin tekemistä Jeesukselle, vaan se on olemista täydelliseksi mielihyväksi Hänelle. Lähetyssaarnaajan salaisuus on: Minä olen Hänen, ja Hän suorittaa suuryrityksiään minun kauttani.
Ole kokonaan Hänen!
Kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: »Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sillä minä kadun ne tehneeni.» Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä. I Moos. 6.
Herra, Sinun kätesi on väkevä kirjoittamaan kaikki kahleet, joita me ihmiset kannamme. Sinuun me turvaamme. Vapauta meidät. Johda meidät synnin yöstä Sinun kirkkauteesi. Ja niin kuin Sinä ihmeellisesti pelastit Nooan ja hoida ja armahda meitäkin kaikkinaisissä vaaroissa, hyvyytesi tähden, Herra.
UHRIN SAKRAMENTTI.
Jeesus ei sanonut: »Joka uskoo minuun, on kokeva Jumalan täyden siunauksen», vaan: »Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään vapautuu kaikki se, minkä hän on vastaanottanut.» Herramme opetus on aina vastoin itsetehostusta. Hänen tarkoituksensa ei ole ihmisen kehittäminen; Hänen tarkoituksensa on tehdä ihmisestä juuri sellainen, kuin Hän itse on, ja Jumalan Pojan erikoisuus on itsensä kuluttaminen. Jos uskomme Jeesukseen, niin tässä ei merkitse mitään se, mitä me voitamme, vaan se, mitä Hän voittaa meidän kauttamme. Ei ole niin, että Jumala tekisi meidät kauniisti muovatuiksi rypäleiksi, vaan että Hän puristaisi makeuden ulos meistä. Emme saa punnita elämämme arvoa hengellisen menestyksen mukaan, vaan sen mukaan, mitä Jumala antaa virrata kauttamme, ja vain Jumala sen tietää.
Kun Betanian Maria rikkoi kalliin narduspullonsa ja vuodatti voiteen Jeesuksen päähän, niin se oli teko, johon ei kukaan muu huomannut olevan mitään aihetta; opetuslapset väittivät, että se oli haaskausta. Mutta Jeesus ylisti Mariaa hänen palvovan kiintymyksensä ylettömän tuhlaavaisen teon tähden ja sanoi, että missä ikinä evankeliumia saarnataan, »siellä sekin, mitä hän teki, on mainittava hänen muistokseen». Herramme joutuu ilosta pois suunnitelmistaan, kun Hän näkee jonkun meistä tekevän sitä, mitä Maria teki, ei pitäytymällä tähän tai tuohon taloustapaan, vaan luovuttamalla kaikkensa Hänelle. Jumala hukkasi Poikansa elämän, jotta maailma pelastuisi; olemmeko me valmiita hukkaamaan elämämme Häntä varten?
»Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on vuotava elävän veden virrat», se on, sadat toiset elämät tulevat jatkuvasti virkistetyiksi. Nyt on aika ’rikkoa’ elämänsä, lakata ahnehtimasta tyydytystä itsellemme ja hukata kaikki pois.
Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei ollut vielä ihmistä maata viljelemässä. — Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän ja pahan tiedon puun. 1 Moos. 2
Taivaan Isä! Me kiitämme sinua, että olet luonut meidät. Me kiitämme sinua elämästä, jonka olet antanut elettäväksemme ja kaikista sinun hyvistä lahjoistasi, joita elämämme aikana saamme nauttia. Varjele ja johda meitä ja auta meistä tulemaan sellaisia, kuin sinä tahdot meidän olevan.
MINUN ILONI..TEIDÄN ILONNE.
Mikä oli tuo Jeesuksen ilo? On loukkaavaa käyttää sanaa »onnellinen» Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Jeesuksen ilo oli ehdotonta itsensä alttiiksi antamista ja itsensä uhraamista Isän tahdolle, iloa sen tehtävän täyttämisestä, jota varten Isä oli lähettänyt Hänet. »Sinun tahtosi minä teen mielelläni.» Jeesus rukoili, että meidän ilomme kehittyisi ja täyttyisi, kunnes se olisi samaa iloa kuin Hänelläkin. Olenko minä sallinut Jeesuksen Kristuksen suositella tuloksellisesti omaa iloaan minulle?
Elämäni täydellisyys ei ole ruumiillisessa kunnossa, ei ulkoisissa tapahtumissa, ei Jumalan työn menestymisen näkemisessä, vaan täydellisessä Jumalan ymmärtämisessä ja sellaisessa yhteydessä Hänen kanssaan, kuin Jeesuksella itsellään oli. Ensimmäisenä on tätä iloa estämässä tuo mestaroiva kiihkotila olosuhteiden suunnittelemisessa. Tämän maailman huolet, sanoo Jeesus, tukahduttavat Jumalan Sanan. Ennenkuin huomaammekaan, mihin olemme joutuneet, olemme jo kiinnostuneet elämän näytelmään. Kaikki, mitä Jumala on tehnyt tähän asti meille, on vain pääsyä sisäänkäytävään; Hän tahtoo saada meidät sille paikalle asti, missä me voimme olla Hänen todistajiaan ja julistaa, kuka Jeesus on.
Suuntaudu oikein Jumalaan, etsi ja löydä ilosi siitä, niin sisimmästäsi vuotavat elävän veden virrat. Ole Jeesuksen Kristuksen »liikekeskus», jonka kautta Hän vuodattaa elävän veden virtoja. Lakkaa olemasta itsetietoinen, lakkaa olemasta pyhitetty narri ja elä salattua elämää, joka on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa. Sellainen elämä, joka on oikein asennoitunut Jumalaan, on yhtä luonnollista kuin hengittäminen, missä ikinä se lieneekin.
Ja minä kuulin suuren äänen sanovan: »Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.» Ilm. 21
Herra Jeesus Kristus. Siirrä meidät anteeksiantamuksesi valtapiiriin elääksemme iankaikkista elämää jo täällä ajassa. Ota meidät herruutesi alaisuuteen voidaksesi viimeisenä päivänä kutsua meidät elämän ylösnousemukseen.
Ole meidän kanssamme joka päivä. Tartu tahtoamme sanomattomasta hyvyydestä meihin, että me, nähdessämme kipua ja kyyneleitä, emme voisi olla auttamatta ja lohduttamatta. Tue armosi Hengellä kaikkia ponnistuksia inhimillisen hädän lievittämiseksi ja siunaa jokaista, joka tahtoo siihen myötävaikuttaa.
Herra, me odotamme uutta taivasta ja uutta maata, jossa Sinun vanhurskautesi asuu. Ota meidät mukaan sinne, pyhän ristinkuolemasi ja voitollisen ylösnousemisesi tähden.
YLEVÄ TUTTAVUUS.
Joka kerran, kun uskaltaudut eteenpäin uskonelämässä, huomaat aina terveen järkesi kannalta jotakin, joka jyrkästi sotii uskoasi vastaan. Terve järki ei ole uskoa, eikä usko ole tervettä järkeä; ne ovat suhteissa luonnolliseen ja hengelliseen maailmaan. Voitko luottaa Jeesukseen Kristukseen silloin, kun järkesi ei voi luottaa Häneen? Voitko uskaltautua sankarillisesti Jeesuksen Kristuksen lauselmiin varaan silloin, kun älyelämäsi tosiasiat huutavat: »Se on valhetta!» Kirkastusvuorella on helppo sanoa: »Oi, minä uskon, että Jumala voi sen tehdä!» mutta sinun on tultava alas riivaajien laaksoon ja siellä kohdattava tosiasiat, jotka nauravat ilkeästi koko sinun kirkastusvuoren uskollesi. Joka kerran, kun minun uskonohjelmani on selvä omalle ymmärrykselleni, minä kohtaan jotakin sellaista, mikä nousee sotaan sitä vastaan. Kun voin sanoa, että minä uskon Jumalan pitävän huolta minun kaikista tarpeistani, ja kun sitten lähteeni juoksevat kuiviin, eikä minulle aukene minkäänlaista toivoa tulevaisuuteen, niin silloin saamme nähdä, onko minussa miestä kestämään uskon koetusta, vai painuinko minä takaisin jollekin matalammalle tasolle.Usko on vietävä tulikasteeseen, koska se voi muuttua henkilökohtaiseksi omaisuudeksi ainoastaan sitkeän taistelun kautta. Mitä vastaan sinun uskosi kamppailee juuri nyt? Koe on joko osoittava uskosi oikeaksi tai se on tappava sen. »Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun!» Lopputulos on läheinen luottamus Jeesukseen. Usko vakaasti Häneen — silloin kaikki, mikä nousee vastaan, on vain kasvattava uskoasi. Uskonelämässä on jatkuvasti koetusta, ja viimeinen suuri koetus on kuolema. Saakoon Jumala säilyttää meidät taistelukunnossa!
Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan sanovan: »Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen». Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. — Ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja hänellä on vaippaan kirjoitettuna nimi: »Kuningasten Kuningas ja herrain Herra». Ilm. 19
Herra Jumala. Auta meitä elämään uutta elämää Sinun Henkesi kuljettamina. Estä meitä varjelemasta Sinun hyvää sanomaasi perhesalaisuutena uskovien ahtaassa piirissä, vaan auta meitä jakamaan se niiden kanssa, jotka ovat siitä osattomat. Varjele meitä, ettemme väärentäisi evankeliumia fariseusten tavoin ja pöyhkeile omalla erinomaisuudellamme. Me tunnustamme Sinulle omat syntisyytemme ja yhteisen syntisyytemme toisten kanssa. Sinä olet sulkenut meidät kaikki synnin alle voidaksesi kaikkia armahtaa. Kirkasta meille yhteinen Lunastajamme ja yhteinen kutsumuksemme olla Sinun kansasi ja yhteinen päämäärämme Sinun iäisessä elämässäsi.
Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä, sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat. — Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvä tunnustus kerran monen todistajan edessä. I Tim. 4 ja 6.
Herra Jeesus Kristus. Me rukoilemme Sinua seurakuntiemme nuoriso-ohjaajien puolesta ja kaikkien puolesta, jotka sinun edessäsi kilvoitellen tekevät työtä nuorisomme parhaaksi. Varusta heidät parhailla armolahjoilla. Anna heille rakkautta ja kärsivällisyyttä. Auta heitä erityisesti paneutumaan maalta kaupunkeihin ja asutustajamiin muuttaneiden nuorten vaikeuksiin, etteivät nämä, juuriltaan irtautuneina, ajautuisi turmioon. Auta nuoria uusien ystävien avulla kiinnittymään Sinun pyhään seurakuntaasi, löytämään siinä paikkansa ja palvelustehtävänsä Sinun kunniaksesi ja heille itselleen pelastukseksi ja siunaukseksi.
Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: »Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta».
Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: »Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen.» Ilm. 7
Kirkkauden Herra Jeesus Kristus! Me tulemme rukouksessa Sinun pyhien kasvojesi eteen keskellä elämämme arkea. Meitä ahdistavat vaikeudet kotona ja työssä, yhteiskunnalliset ja taloudelliset huolet sekä ydinsodan kauhistava mahdollisuus. Anna meidän panna luottamuksemme ja toivomme sinuun. Auta meitä turvallisesti katsomaan kohti sitä päivää, jolloin sinä saavut voimassa ja kunniassa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Anna ristinkuolemasi olla joka päivä meidän syntiemme tuomiona, olkaamme varmat
siitä, ettei elämä eikä kuolema voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.
