TYÖNTEKIJÄN MESTARI.
Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi. Ja oikein te sanotte,
sillä se minä olen. Joh. 13 : 13
Opetettavana oleminen ei ole samaa kuin olla opetettu. Kun minulla on Mestari, merkitsee se sitä, että minulla on joku, joka tuntee minut paremmin kuin minä itse ja joka on lähempänä minua kuin ystävä, joku, joka mittaa viimeisenkin syvyyden sydämessäni ja tyydyttää sen kaipuun, joku, joka on vienyt minut turvallisuuden tunteeseen siitä, että Hän on käsitellyt ja selvittänyt kaikki mielessäni olleet sotkut ja ongelmat. »Teidän mestarinne on Kristus.»
Herramme ei milloinkaan pakota kuuliaisuuteen; Hän ei käytä voimakeinoja saadakseen meidät tekemään, mitä Hän tahtoo. Toisinaan toivoisimme, että Jumala voimakeinoin »mestaroisi» meitä ja panisi meidät tekemään Hänen tahtoansa, mutta Hän ei tee sitä; joskus haluaisimme, että Hän jättäisi meidät sikseen, mutta Hän ei tee sitäkään.
»Te kutsutte minua Herraksi ja Mestariksi» — mutta onko Hän sitä? Herralla ja Mestarilla ei ole paljon sijaa meidän sanavarastossamme. Me pidämme enemmän sanoista Vapahtaja, Pyhittäjä, Parantaja. Ainoa sana, joka tulkitsee mestariutta kokemuksissamme, on rakkaus, ja me tiedämme sangen vähän rakkaudesta sellaisena, kuin Jumala sen ilmaisee.
Tämä käy ilmi siitä tavasta, millä me käytämme sanaa »totella». Raamatussa kuuliaisuus perustuu samankaltaisten suhteeseen, pojan suhteeseen isään. Herramme ei ollut Jumalan palvelija, Hän oli Hänen Poikansa. »Vaikka Hän oli Poika, Hän oppi kuuliaisuuden…» Jos käsityksemme on sellainen, että me olemme »mestaroitavina», niin se osoittaa, ettei meillä ole Mestaria; jos tämä on meidän asenteemme Jeesukseen, olemme kaukana siitä suhteesta, jota Hän tahtoo. Hän tahtoo sellaista suhdetta, jossa Hän on huomaamatta mestarimme — minun Mestarini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti