NÖYRYYTYKSEN LAAKSO.
Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä. Mark. 9:22
Jokaisen kohokohdan jälkeen joudumme äkillisesti alas laaksoon, tosiasioin keskelle sellaisina kuin ne ovat, joissa ei ole mitään kaunista, ei runollista eikä riehastuttavaa. Kirkastusvuoren korkeus on mitattava laakson arkiharmaalla raadannalla, mutta vain laaksossa me voimme elää Jumalan kunniaksi. Me näemme Hänen kirkkautensa vuorella, mutta miljoonakaan emme elä Hänen kunniakseen siellä.
Nöyryytyksen laaksossa me huomaamme, mikä on meidän todellinen arvomme Jumalalle, se on paikka, missä meidän uskollisuutemme tulee ilmi. Useimmat meistä voivat suorittaa huomattavia tekoja, jos olemme aina sankarikorkeudessa, omaan sydämeemme luontaisen itsekkyyden tähden, mutta Jumala tahtoo saattaa meidät ikävän arkiharmauden keskelle, elämään laakson pohjassa sen mukaan, minkälainen meidän henkilökohtainen suhteemme on Häneen. Pidetään ajatteli, että olisi ihanaa saada viipyä yhdessä vuorella, mutta Jeesus vei opetuslapsensa alas laaksoon — paikalle, missä vuoren näyn merkitys saa selityksensä.
”Jos sinä jotakin voit …” Tarvitaan nöyryytyksen laaksoa juurruttamaan meistä pois epäilykset. Katso omia kokemuksiasi, niin saat huomata, että siihen asti, kun opit tuntemaan, kuka Jeesus on, olit Hänen voimansa kavalla epäilijä. Silloin kuin olit vuorella, saattoit uskoa mitä tahansa, mutta entä sitten, kun olit laakson tosiasioin edessä? Sinä voit kenties antaa omakohtaisen todistuksen pyhityksestä, mutta entä se seikka, mikä nyt juuri on nöyryytykseksi sinulle? Kun viime kerralla olit kirkastusvuorella Jumalan kanssa, huomasit siellä, että kaikki valta taivaassa ja maan päällä oli annettu Jeesukselle — oletko nyt jälleen epäilijä nöyryytyslaaksossasi?