USKONNON JUMALALLINEN ALUE.
Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi, ja sulje ovesi
ja rukoile Isääsi joka on salassa. Mt .6 : 6
Tärkein kohta uskonnon maaiilmassa on — silmäsi luotuina Jumalaan, ei ihmisiin! Alköön vaikuttimiensi okoon sitä halu tulla tunnetuksi rukoilevana henkilönä. Olkoon sinulla kammio, jossa rukoilet niin, ettei kukaan tiedä sinun rukoilevan. Sulje ovesi ja puhu Jumalalle salassa. Älköön sinulla olko mitään muita vaikuttteita, kuin halu tuntea Isäsi taivaassa. On mahdotonta ohjata elämäänsä opetuslapsien tavoin ilman määräävää salaisessä rukouksessa.
»Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko…»
Jumalaan ei vaikuteta meidän hartaudellamme. Hän ei kuule meitä sentähden, että me olemme hartaita, vaan ainoastaan lunastuksen perustuksella. Rukous ei ole vain joidenkin vastausten saamista Jumalalta — se on rukouksen alkeellinen muoto; rukous on pääsyä täydelliseen yhteyteen Jumalan kanssa. Jos Jumalan Poika on saanut muodon meissä uuden syntymisen kautta, niin Hän tulee esiin meidän ymmärryselämässämme ja muuttaa asenteemme niihin kohteisiin, joiden puolesta me rukoilemme.
»Jokainen anova saa.» Meidän rukouksemme on hurskasta höpinää, tahtomme ei ole siinä mukana, ja sitten me sanomme, ettei Jumala kuule rukouksia; mehän emme anoneet mitään.
»Anokaa, mitä tahdotte», sanoo Jeesus. Anominen merkitsee, että meidän tahtomme on mukana. Milloin vain Jeesus puhui rukouksesta, Hän aina liitti siihen lapsen suurenmoisen yksinkertaisuuden; me tuomme mukanamme arvostelevan tunteemme ja sanomme: »Niin, mutta…» Jeesus sanoi, »Anokaa!» Mutta muista, että meidän on anottava Jumalta sellaista, joka on sopusoinnussa sen Jumalan kanssa, jonka Jeesus Kristus toi ilmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti