UHRIN SAKRAMENTTI.
Jeesus ei sanonut: »Joka uskoo minuun, on kokeva Jumalan täyden siunauksen», vaan: »Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään vapautuu kaikki se, minkä hän on vastaanottanut.» Herramme opetus on aina vastoin itsetehostusta. Hänen tarkoituksensa ei ole ihmisen kehittäminen; Hänen tarkoituksensa on tehdä ihmisestä juuri sellainen, kuin Hän itse on, ja Jumalan Pojan erikoisuus on itsensä kuluttaminen. Jos uskomme Jeesukseen, niin tässä ei merkitse mitään se, mitä me voitamme, vaan se, mitä Hän voittaa meidän kauttamme. Ei ole niin, että Jumala tekisi meidät kauniisti muovatuiksi rypäleiksi, vaan että Hän puristaisi makeuden ulos meistä. Emme saa punnita elämämme arvoa hengellisen menestyksen mukaan, vaan sen mukaan, mitä Jumala antaa virrata kauttamme, ja vain Jumala sen tietää.
Kun Betanian Maria rikkoi kalliin narduspullonsa ja vuodatti voiteen Jeesuksen päähän, niin se oli teko, johon ei kukaan muu huomannut olevan mitään aihetta; opetuslapset väittivät, että se oli haaskausta. Mutta Jeesus ylisti Mariaa hänen palvovan kiintymyksensä ylettömän tuhlaavaisen teon tähden ja sanoi, että missä ikinä evankeliumia saarnataan, »siellä sekin, mitä hän teki, on mainittava hänen muistokseen». Herramme joutuu ilosta pois suunnitelmistaan, kun Hän näkee jonkun meistä tekevän sitä, mitä Maria teki, ei pitäytymällä tähän tai tuohon taloustapaan, vaan luovuttamalla kaikkensa Hänelle. Jumala hukkasi Poikansa elämän, jotta maailma pelastuisi; olemmeko me valmiita hukkaamaan elämämme Häntä varten?
»Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on vuotava elävän veden virrat», se on, sadat toiset elämät tulevat jatkuvasti virkistetyiksi. Nyt on aika ’rikkoa’ elämänsä, lakata ahnehtimasta tyydytystä itsellemme ja hukata kaikki pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti