Hän menee etsimään kadonnutta, kunnes Hän sen
löytää. Ja löydettyään Hän panee sen hartioillensa
iloiten.
Luuk. 15, 4-5.
Herra Kristus, Sinä ylimmäinen pappi ja
Paimen, minä olen arka ja vauhko kuin
metsistynyt lammas. Minä kuljen harhaillen,
etsin tietä, pelkään ja pakenen omaa
varjoanikin.
Minun raukan ovat synnin sumut soentaneet
ja kuoleman pelko näännyttänyt, ettei läpipääsyä,
ei toivoa mitään, ei tietoa eikä taitoa, minne mennä,
kunne kulkea. Mutta Sinä, Herra Kristus, juokset
tämän aran ja vauhkon jäljessä. Sinä kesyttelet
ja palasta tarjoat.
Ja kun Sinä tapaat minut syntieni suohon ja
rämeikköön vajoneena, niin et Sinä lyö minua, et
käske etkä komenna. Sinä käyt alle ja nostat uupuneen
olallesi kotia kantaaksesi. Herra, minä olen ollut
ylpeä, itsepäinen, nöyrtymätön.
Sinun on täytynyt minua kurittaa enemmän kuin
muita. Minä olen ollut monesti taitamaton lähimmäisteni
keskellä.
Minä olen lyönyt siellä, missä olisi pitänyt säästää, ja
säästänyt siellä, missä olisi pitänyt lyödä. Totuta minua,
Herra, elämään uskosta. Minun sieluni on kokematon,
se arkailee ja säikkyy omia huonoja tuntemisiaan ja
saa niistä epäuskon taudin itselleen.
Minä tulen sieluni hiljaisella ikävällä Sinun eteesi,
Armahtajani. Auta minua Hengelläsi kaikki
vaarat välttämään ja joka päivä nöyrtymään eteesi,
Herra.
Amen.
( Paavo Ruotsalainen, 1777-1852 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti