Minä tunnustan Sinulle syntini enkä peittänyt pahoja
tekojani. Minä sanoin ; minä tunnustan Herralle rikokseni,
niin Sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.
Ps. 32, 5.
Herra Jeesus Kristus, minä tahdon oppia Sinua
tuntemaan, Sinua ristiinnaulittuna. Minä tahdon
Sinua ylistää ja itseni suhteen joutua epätoivoon.
Herra Jeesus, ole Sinä minun vanhurskauteni, ja
minä olen Sinun syntisi. Sinä olet omistanut
itsellesi, mikä on minun, ja olet antanut minulle,
mikä on Sinun. Varjele minua milloinkaan
tavoittelemasta sellaista puhtautta, etten enää
näkisi olevani syntinen.
Minä tiedän, että Sinä, Kristus, asut ainoastaan
syntisten seassa. Sentähden Sinä olet tullut alas
taivaastasi, jossa Sinä asut vanhurskaitten seassa,
että Sinä ottaisit asuntosi myöskin syntisten joukossa.
Tätä Sinun rakkauttasi minä tahdon muistaa. Anna
minun kokea Sinun suloisin lohdutuksesi.
Minä ymmärrän, että jos minun pitäisi saada
omalletunnolleni rauha oman vaivani ja ponnistukseni
tuloksena, niin Sinä olisit turhaan kuollut. Sentähden
minä olen epätoivoinen itsestäni ja omista töistäni,
mutta Sinussa minä saan anteeksiantamuksen ja
rauhan.
Anna minun, Herra,säilyttää sydämeni nöyryys ja
lempeys myöskin veljiäni kohtaan, mutta käyttää
samalla Sinun väkevää kättäsi. Sillä väkevyys ei ole
minun, vaan se on Sinun. Mutta nöyryyden täytyy
olla minun omani. Herra, auta ja armahda minua.
Amen.
( Martti Luther, 1483-1546 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti