HARHAKUVIEN SÄRKYMISEN KASVATUS.
Jeesus ei uskonut itseään heille.. sillä Hän tiesi, mitä ihmisessä on.. Joh. 2:24-2
“Harhakuvien siirtyminen merkitsee sitä, että elämästä kuvien särkyminen merkitsee sitä, että elämästä kurvien särkyminen kautta saattaa tehdä meidät kirjaamielisen koviksi ja ilkeästi pureviksi arvosteluissamme toisia kohtaan, mutta se silmänlumeesta vapautuminen, joka tulee Jumalalta, vie meidät paikalle, missä näemme miehet ja naiset sellaisina, kuin he todellisuudessa ovat, eikä tässä kuitenkaan ole kylmää kyynisyyttä, eikä meillä ole pisteliäitä, katkeria sanoja. Monet elämän tyylisistä tapahtumista luovat toisiajastaan, että me kärsimme harhakuvitelmista. Me emme ole tosia toisillemme kohtaan niin kuin tosiasiat; olemme uskollisia ainoastaan mielikuville, joita meillä on toisistamme. Kaikki on joko hapan ja hienoa, tai sitten kurjaa ja raukkamaista, mielikuvamme mukaan.
Kieltäytyminen vapautumista harhakuvistamme on syynä suurin kärsimyksiin ihmiselämässä. Se vaikuttaa niin, Jos rakastamme jotakin ihmisolentoa emmekä rakasta Jumalaa, niin me vaadimme häneltä kaikkea täydellisyyttä ja kaikkea oikeudellisuutta, ja kun emme sitä löydä, niin me muutumme häijyiksi ja kostohimoisiksi; me vaadimme ihmisolennolta sellaista, mitä hän ei voi olla. On vain yksi Olento, joka voi tyydyttää ihmisydämen viimeisenkin polttavan syvyyden, ja se on Herra Jeesus Kristus. Syy, minkätähden Herramme on näennäisesti niin ankara kaikissa ihmissuhteita kohtaan, on se, että Hän tietää, että jokainen ihmissuhde, mikä ei rakenna uskollisuuteen Häntä kohtaan, päättyy turmioon. Herramme ei luottanut yhteenkään ihmiseen, eikä Hän kuitenkaan ollut koskaan epäluuloinen, ei koskaan katkera. Herramme luottamus Jumalaan ja siihen, mitä Häneltä armoansa voi saada aikaan kenen tahansa, oli niin täydellinen, ettei Hän ollut epätoivoinen kenestäkään.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti