Päivän Sana,, Heinäkuun 22... päivä

                                                                           PYHITYS.

                                     Tässä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne.  1 Tess.  4 : 3

Kuoleman puoli. Pyhityksessä Jumala toimii meihin katsoen yhtä hyvin kuoleman puolella kuin elämän puolella. Monet kuluttavat niin paljon aikaa kuoleman paikalla, että kaikki muuttuu hautaushommaksi. Aina on pyhityksen edellä yleinen tappelu, aina on jotakin, mikä katkerana ponnistaa viimeiseen asti Jeesuksen vaatimuksia vastaan. Kun Jumalan Henki alkaa osoittaa meille, mitä pyhitys merkitsee, alkaa kamppailu. "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa ... omaa elämäänsä, hän ei voi olla minun opetuslapseni."

Pyhitystapahtumassa Jumalan Henki riisuu minua, kunnes minä en ole mitään muuta kuin »minä itse», siinä on kuoleman paikka. Olenko minä altis olemaan vain »minä itse», enkä mitään muuta — ilman ystäviä, ilman isää, ilman veljeä, ilman itsekiinnostusta, yksinkertaisesti valmis kuolemaan? Tämä on pyhityksen ehto. Ei ihme, että Jeesus sanoi: »Minä en tullut tuomaan rauhaa, vaan miekkaa.» Tässä alkaa taistelu, ja tässä niin monet meistä peräytyvät. Me kieltäydymme yhtäläistymästä Jeesuksen kuolemaan tällä paikalla. "Se on niin ankaraa", me valitamme, "Hän ei voi toivoa minun tekevän sellaista." Herramme on ankara; ja Hän todellakin toivoo minun tekevän sellaista.

Olenko minä altis alentamaan itseni pelkkään »itseeni», päättäväisesti riisuutumaan kaikesta, mitä ystäväni ajattelevat minusta, kaikesta, mitä itse ajattelen itsestäni, ja jättämään tämän yksinkertaisen, alastoman itseni Jumalan käsiin? Minun elämäni on silloin ilman tosi innostusta kaikkiin muihin suuntiin, paitsi Jumalaan päin.

Kun rukoilen: "Herra, osoita, mitä pyhitys minulle merkitsee", niin Hän osoittaa sen. Se on tulemista yhdeksi Jeesuksen kanssa. Pyhitys ei ole mitään sellaista, mitä Jeesus Kristus panee minuun; pyhitys on: Hän Itse minussa.