USKO JA KOKEMUS.
»Jumalan Poika on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.» Gal. 2: 20.
On kilvoiteltava ulos omista mielentiloistamme ja kiinnyttävä ehdottomasti Herraan Jeesukseen, ulos puolinaisesta ja paloittaisesta kokemushommastamme ja antauduttava rajattomasti Hänelle. Ajattele: kuka Jeesus Kristus on? Keneksi Uusi Testamentti Hänet esittää? Ja ajattele sitten kurjan uskomme viheliäistä matalamielisyyttä Häntä kohtaan! »Minulla ei ole kokemusta siitä, eikä siitä.» Ajattele, mitä usko Kristukseen sisältää — että Hän voi asettaa meidät nuhteettomina Jumalan valtaistuimen eteen, sanomattoman puhtaina, ehdottoman oikeamielisinä ja perusteellisesti vanhurskautuneina. Seiso sokeassa ylistävässä uskossa Häneen! Hänet on tehty meille »viisaudeksi, ja vanhurskaudeksi, ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.» Kuinka me saatamme puhella uhrausten tekemisestä Jumalan Pojan hyväksi! Mehän olemme pelastuneet helvetistä ja perikadosta, ja sitten me vielä haastelemme omista uhrauksistamme!
On päästävä kiinni Kristukseen — ei rukouskokousten Kristukseen, ei hartauskirjojen Kristukseen, vaan Uuden Testamentin elävään Kristukseen, joka on lihaantullut Jumala ja jonka pitäisi lyödä meidät jalkainsa juureen kuolleiksi. Uskomme on oleva uskoa Häneen, josta kaikki kokemuksemme vuotavat. Jeesus Kristus vaatii meiltä ehdotonta itsemme luovuttavaa pyhittymistä Hänelle. Koskaan emme voi varsinaisesti kokea Jeesusta Kristusta, koskaan emme voi pitää Häntä oman sydämemme kompassin kohdalla; uskomme rakentukoon lujaan ja painokkaaseen luottamukseen Häntä kohtaan.
Tällä suunnalla seisten me huomaamme Pyhän Hengen jyrkän kärsimättömyyden epäuskoa ja pelkoa kohtaan. Elämämme olkoon ylivoimaisesti masentumatonta, voitokkaan uskon rajatonta riemulaulua!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti