IKUINEN MÄÄRÄNPÄÄ.
»Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden, että tämän teit… minä runsaasti siunaan sinua…»
1 Moos. 22: 15–18.
Aabraham on päässyt paikalle, jossa hän on kosketuksissa aivan Jumalan luonnon kanssa, hän ymmärtää nyt Jumalan todellisuuden. »Minun määränpääni on Jumala itse.»
»Hinta mikä hyvänsä, tiellä millä tahansa» merkitsee sitä, ettei sillä tiellä, jolla Jumala vie meidät päämäärään, ole mitään itsevalittua.
Ei ole tilaa kysymyksille silloin, kun Jumala puhuu, jos Hän puhuu omalle luonnollensa minussa; nopea kuuliaisuus on ainoa seuraus. Kun Jeesus sanoo: »Tule!», niin minä yksinkertaisesti tulen; kun Hän sanoo: »Hellitä!», niin minä hellitän; kun Hän sanoo: »Luota Jumalaan tässä asiassa», niin minä luotan. Koko tällainen toiminta on todistus siitä, että Jumalan luonto on minussa.
Jumalan ilmoitus minulle muodostuu oman luonteeni mukaan, ei Jumalan luonteen mukaan. Ps. 18: 26–27.
Kuuliaisuuden koulutuksen tiellä minä pääsen paikalle, missä Aabraham oli, ja minä huomaan, kuka Jumala on. Minulla ei voi koskaan olla todellista Jumalaa ennen, kuin olen kasvoista kasvoihin Hänen kanssaan Jeesuksessa Kristuksessa, silloin tiedän, »ettei koko maailmassa, Jumalani, ole ketään muuta kuin Sinä, ei ketään muuta kuin Sinä».
Jumalan lupauksilla ei ole mitään merkitystä meille ennen, kuin kuuliaisuuden avulla olemme alkaneet ymmärtää Jumalan luontoa. Me luemme eräitä asioita Raamatusta 365 kertaa, eivätkä ne merkitse meille mitään; ja sitten yht’äkkiä me huomaamme, mitä Jumala tarkoittaa — koska me olemme olleet jossakin kohdassa kuuliaisia Jumalalle ja Hänen luontonsa on heti avautunut meille. »Niin monta, kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat niin ja amen Hänessä.» Tämä »niin» syntyy kuuliaisuuden avulla; kun kuuliaisuudella sanomme »amen» lupauksiin, silloin ne tulevat omiksemme.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti