Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen. Katso, kämmenen leveydeksi Sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on Sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. — Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni. Päästä minut kaikista synneistäni.
Ps. 39

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti