ONKO JUMALAN TAHTO MINUN TAHTONI?
»Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne.» 1 Tess. 4: 3.
Ei ole kysymys siitä, tahtooko Jumala pyhittää minut; vaan onko se minun tahtoni? Sallinko minä Jumalan tehdä minussa kaiken, mikä on tullut mahdolliseksi sovituksen kautta? Sallinko sen, että Jeesus tulee minun pyhityksekseni, ja annanko Jeesuksen elämän ilmetä kuolevaisessa lihassani? Varo sanomasta: »Oi, minä toivon tulevani pyhitetyksi!» Siksi sinä et tule, lakkaa toivomasta ja muuta asia teoksi — »antaa en voi mitään». Ota Jeesus Kristus sokeassa uskossa vastaan, jotta Hänestä tulisi pyhityksesi — ja sovituksen suuri ihme tulee todellisuudeksi sinussa. Kaikki se, minkä Jeesus teki mahdolliseksi, tulee minun osakseni Jumalan vapaana rakkaudenlahjana sen perusteella, mitä Hän sai aikaan. Asenteeni pelastettuna ja pyhitettynä sieluna on oltava syvää ja nöyrää pyhyyttä (ei ole mitään sellaista kuin ylpeä pyhyys), pyhyyttä, joka perustuu kivulliseen katumukseen ja sanomattoman häpeän ja alennustilan tuntoon, ja samalla myös siihen hämmästyttävään toteamiseen, että Jumalan rakkaus suositteli itseään minulle jo silloin, kun minä en Hänestä lainkaan välittänyt, ja suoritti kaiken minun pelastumistani ja pyhittymistäni varten (ks. Rm. 5: 8). Ei kumma, että Paavali sanoo, ettei »mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme».
Pyhitys tekee minut yhdeksi Jeesuksen kanssa, ja Hänessä yhdeksi Jumalan kanssa, ja tämä tapahtuu ainoastaan Kristuksen suurenmoisen sovituksen ansiosta. Älä koskaan aseta seurausta syyksi. Seuraus minussa on kuuliaisuutta, palvelushalua ja rukousta, ja se on tulos sanomattomasta kiitollisuudesta ja palvovasta ihastuksesta sen ihmeellisen pyhityksen tähden, mikä on tapahtunut minussa sovituksen perusteella.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti