RUKOUS ISÄN HUONEESSA.
Ettekö tienneet, että minun pitää oleman niissä, mitkä minun Isäni ovat ? Luuk.2 : 49
Herramme lapsuus ei ollut epäkypsää miehuutta: Herramme lapsuus on iankaikkinen tosiasia. Olenko minä Jumalan pyhä, viaton lapsi, siten että olen yhtynyt Herrani ja Vapahtajani kanssa? Katselenko minä elämää niinkuin olisin Isäni huoneessa? Elääkö Jumalan Poika Isänsä huoneessa minussa?
Kestävä todellisuus on Jumala, ja Hänen hallituksensa tapahtuu haihtuvien hetkien kuluessa. Olenko minä aina kosketuksessa Todellisuuden kanssa, vai rukoilenko ainoastaan silloin, kun asiat ovat menneet hullusti, kun epäjärjestystä on tullut elämäni kulkuun? Minun tulee oppia samastumaan Herrani kanssa pyhässä yhteydessä sillä tavalla, jota muutamat meistä eivät ole vielä alkaneetkaan oppia. »Minun pitää oleman niissä, mitkä minun Isäni ovat», — elää haihtuvat hetkeni Isäni asioissa.
Supista tämä omiin yksilöllisiin olosuhteisiisi — oletko sinä samastunut niin Herran elämään, että olet yksinkertaisesti Jumalan lapsi, jatkuvasti puhellen Hänelle ja todeten, että kaikki tulee Hänen kädestänsä? Onko iankaikkinen Lapsi sinussa aina Isänsä asioissa? Tulevatko Hänen palvelevan elämänsä armolahjat ilmi sinun kauttasi kodissasi, liiketoimissasi, kotipiirissäsi? Oletko ihmetellyt, miksi sinun on koettava kaikkea sitä, mitä koet? Ei ole niin, että sinun on koettava sellaista, vaan se tapahtuu sen aseman tähden, johon Jumalan Poika on tullut Isänsä kaitselmuksen kautta sinunlaisellasi pyhitysasteella. Anna Hänen menetellä omalla tavallansa, pysy eheässä yhteydessä Hänen kanssaan.
Herrasi sijaiselämän on tultava sinun oleelliseksi elämäksesi; tapa, jonka mukaan Hän toimi ja eli ihmisten keskellä, on oleva sama, jonka mukaan Hän elää sinussa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti