YSTÄVÄVYYDEN HEDELMÄLLISYYS.
Ennen lainkaan tunne itsemääräämiseen iloa, ennen kuin luovuttaminen kaikki yksityisyyttä, myötään. Herran käsiin antautuminen on mitä vaikein asia: »Minä tahdon tehdä sen, jos …» »Aivan niin , mitä luulen, että minun on pyhitettävä elämäni Jumalalle.» Tällaista, pohjalta ei puhkea itsensä uhraamisesta iloa.
Niin pian kuin olemme tehneet luovutuksemme, antaa Pyhä Henki meille esimerkkinä Jeesuksen ilosta. Lopullinen päämäärä itsensä uhraamisessa on hedelmämme antaminen Isälle. Kun Pyhä Henki tulee, on sydämemme suurin halu antaa elämäni Jeesuksen tähden; uhrinajatus ei tule olenkaan mieleen, sillä uhraaminen on Pyhän Hengen itsetuntoista rakkautta.
Herra on esikuvaamme itsensä uhraavassa elämässä: »Minä tulen tekemään Sinun tahtosi, oi Jumala, ilomielin.» Hän jatkoi uhrin antamista yltäkylläisessä ilossa. Olenko minä vielä vaipunut ehdottoman alistusten Jeesuksen Kristuksen käsiin? Eilen Jeesus Kristus oli johtotähteni, ei uhrista ole mitään sinulle, mutta kun uhri on tehty silmät luotuna Häneen, niin hitaasti mutta varmasti tulee kasvoille kiitos alkaa ilmetä.
Varo, ettet anna luontoperäisten mieltymysten estää sinua vaeltamasta rakkaudessa. Eräs julmimpia keinoja luonnollisen rakkauden kuolettamiseksi on ylenkatse, joka pohjautuu luontoperäisiin mieltymyksiin. Pyhän mieltymys on Herran Jeesukseen. Rakkaus Jumalaan ei ole tunneteenalaista; rakastaminen niinkuin Jumala rakastaa — on mahdollisimman käytännöllinen tehtävä pyhälle.
»Ystäviksi minä sanon teitä.» Tämä ystävyys perustuu uuteen elämänlähteeseen, mikä on luotu meihin, eikä sillä elämästä ole mitään sukulaisuussuhdetta meidän vanhaan elämäämme kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti