YLEVÄ TUTTAVUUS.
Joka kerran, kun uskaltaudut eteenpäin uskonelämässä, huomaat aina terveen järkesi kannalta jotakin, joka jyrkästi sotii uskoasi vastaan. Terve järki ei ole uskoa, eikä usko ole tervettä järkeä; ne ovat suhteissa luonnolliseen ja hengelliseen maailmaan. Voitko luottaa Jeesukseen Kristukseen silloin, kun järkesi ei voi luottaa Häneen? Voitko uskaltautua sankarillisesti Jeesuksen Kristuksen lauselmiin varaan silloin, kun älyelämäsi tosiasiat huutavat: »Se on valhetta!» Kirkastusvuorella on helppo sanoa: »Oi, minä uskon, että Jumala voi sen tehdä!» mutta sinun on tultava alas riivaajien laaksoon ja siellä kohdattava tosiasiat, jotka nauravat ilkeästi koko sinun kirkastusvuoren uskollesi. Joka kerran, kun minun uskonohjelmani on selvä omalle ymmärrykselleni, minä kohtaan jotakin sellaista, mikä nousee sotaan sitä vastaan. Kun voin sanoa, että minä uskon Jumalan pitävän huolta minun kaikista tarpeistani, ja kun sitten lähteeni juoksevat kuiviin, eikä minulle aukene minkäänlaista toivoa tulevaisuuteen, niin silloin saamme nähdä, onko minussa miestä kestämään uskon koetusta, vai painuinko minä takaisin jollekin matalammalle tasolle.Usko on vietävä tulikasteeseen, koska se voi muuttua henkilökohtaiseksi omaisuudeksi ainoastaan sitkeän taistelun kautta. Mitä vastaan sinun uskosi kamppailee juuri nyt? Koe on joko osoittava uskosi oikeaksi tai se on tappava sen. »Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun!» Lopputulos on läheinen luottamus Jeesukseen. Usko vakaasti Häneen — silloin kaikki, mikä nousee vastaan, on vain kasvattava uskoasi. Uskonelämässä on jatkuvasti koetusta, ja viimeinen suuri koetus on kuolema. Saakoon Jumala säilyttää meidät taistelukunnossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti