OTE ILMAN ENEMPÄÄ TAVOITETTA.
»Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi.» Snl. 29:18.
On eron ihanteen ja ilmestyksen välillä. Ihanteessa ei ole siveellistä innostusta; ilmestyksessä sitä on. Henkilöt, jotka antautuvat ihanteilleen, tekevät harvoin mitään. Ihanteellisuus Jumaluudesta saattaa tulla hänen velvollisuuksiensa laiminlyömisen puolustukseksi tieten tahtojen. Joona pelotteli, että koska Jumala oli vanhurskauden ja armon Jumala, niin kaikki oli hyvin. Minulla voi olla oikea käsitys Jumalasta, ja juuri se saattaa olla syynä siihen, että jätän täyttämättä velvollisuuteni. Mutta missä on ilmestys, siellä syntyy oikeudenmukaista elämää, koska näky antaa siveellistä sytykettä.
Ihanteet voivat raueta tyhjiin. Tarkasta itseäsi hengellisesti ja katso, onko sinulla ainoastaan ihanteita vai onko sinulla ilmestys.
»Niin, mutta pitäisihän ihmisen tavoitteen olla korkeammalla kuin hänen otteensa, vai mitä muuta on taivas?»
»Kun ilmoitus puuttuu»… Kun vain kadotamme näyn Jumalasta, alamme heti olla huolettomia, me heitämme pois erilaisia pidäkkeitä, me lakkaamme rukoilemasta, me menetämme Jumalan näkemisen pikku asioissa ja alamme toimia oman aloitekykymme mukaan. Kun syömme sitä, mitä saamme omasta kädestämme, ja suoritamme tehtäviä omien aloitteidemme mukaan, odottamatta Jumalan mukaantuloa mihinkään, niin olemme alaspäin vievällä tiellä, olemme kadottaneet ilmestyksen. Onko meidän asenteemme tänään sellainen, mikä syntyy Jumalan näkemisestämme? Odotammeko me Jumalan tekevän suurempia tekoja, kuin mitä Hän on koskaan ennen tehnyt? Onko meidän hengellisissä toiveissamme tuoreutta ja pontta?
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti