- HYVÄN OMANTUNNON TOTTUMUS.
Loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Apt. 24: 16
Jumalan käskyt ovat annetut Hänen Poikansa elämälle meissä, sille ihmisluonnolle, missä Hänen Poikansa on saanut muodon; Hänen käskynsä ovat vaikeita, mutta kohta, kun me tottelemme, muuttuvat ne jumalallisien helpoiksi.
Omatunto on se hengenlahja minussa, joka liittyy korkeimpaan, mitä minä tiedän, ja sanoo minulle, mitä tämä korkein, minkä minä tunnen, vaatii minua tekemään.
Omatunto on sielun silmä, joka katsoo joko Jumalaan päin tai sitä kohti, mitä se pitää korkeimpana, ja sen vuoksi omatunto puhuu eri tavalla eri henkilöille.
Jos minulla on tottumus jatkuvasti elää Jumalan kasvojen edessä, niin omatuntoni muistuttaa aina Jumalan täydellistä lakia minulle ja osoittaa, mitä minun pitää tehdä.
Ratkaiseva kohta on, tottelenko minä?
Minun on vaellettava niin täydellisessä myötämielisyydessä Jumalan Poikaan, että jokaisessa tilanteessa minun mieleni henki uudistuu, ja minä saan selville heti, mikä on Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto.»
Jumala kasvattaa meitä aina pienimpiä yksityiskohtia myöten.
Onko minun korvani niin tarkka kuulemaan Hengen hiljaisinta kuiskausta, että minä huomaan, mitä minun on tehtävä?
»Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä.»
Hän ei tule ukkosenjyrinän tavoin; Hänen äänensä on niin vieno, että on helppo jättää se huomaamatta.
Ainoa keino, jonka avulla voimme säilyttää omantunnon herkkyyden Häntä kohtaan, on jatkuva tottumus olla avoin Jumalalle sisimmässämme.
Kun jotakin kiistanalaista syntyy, peräydy heti.
Kun sanot: »Miksi en saisi tehdä tätä?» olet jo väärillä raiteilla.
Kiistely ei tule kysymykseen, kun omatunto puhuu.
Oman perikatosi uhalla sallit minkään himmentää osallisuuttasi Jumalaan.
Jätä se, oli se mitä tahansa, ja katso, että säilytät sisäisen silmäsi terveenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti