KESKITTYKÄÄMME !
Antakaa jäsenenne vanhurskauden palvelukseen pyhittymiseksi. Rm. 6: 13-22
Minä en voi pelastaa enkä pyhittää itseäni ; en voi sovittaa syntejäni ;
minä en voi lunastaa maailmaa ; en voi tehdä oikeaksi sitä, minkä on
väärää, puhtaaksi sitä, mikä on epäpuhdasta, pyhäsi epäpyhää.
Tämä kaikki on Jumalan meistä riippumatonta työtä. Onko minulla uskoa
siihen, mitä Jeesu Kristus on tehnyt ? Hän on suorittanut täydellisen sovituksen ;
onko minulla tapana yhä uudelleen todeta se ? Tärkein tarve ei ole tehdä
jotakin, vaan uskoa se, mikä on tehty.
Kristuksen Lunastus ei ole ihmiskokemus, vaan se on Jumalan suurteko, jonka
Hän on suorittanut Kristuksen avulla, ja minun on perustettava uskoni siihen.
Jos minä rakennan uskoni omaan kokemukseeni, syntyy siitä mitä epäraamatullisin
teko, eristetty elämäntapa, silmät luotuna vain omaan puhtoisuuteeni. Varo
sellaista hurskautta, johon ei sisälly Herran sovitus ennakkoajatuksena. Sellainen
ei mihinkään muuhun kuin eristyneeseen elämäntapaan, se on hyödytöntä Jumalalle
ja harmillista ihmisille.
Mittaa jokaista kokemuksen lajia meidän Herrallamme itsellään. Emme voi tehdä
mitään Jumalalle mieluista ellemme määrätietoisesti rakenna sovituksen perustukselle.
Jeesuksen Kristuksen sovituksen tulee ilmetä käytännöllisessä, vaatimattomassa
elämäntahdissa. Joka kerran, kun olen kuuliainen, on ehdoton Jumaluus minun puolellani,
niin että Jumalan armo ja luontainen kuuliaisuus yhtyvät samanaikaisesti.
Kuuliaisuus merkitsee sitä, että minä olen tallettanut kaikkeni sovitustekoon, ja silloin
kuuliaisuuteni saa heti Jumalan yliluonnollisen armon mielisuosion.
Kavahda sellaista hurskautta, joka kieltää luonnollisen elämän, se vie pettymykseen.
Vie itsesi jatkovasti Sovitus--tosiasian eteen-- miten on sovitus havaittavissa
tässä asiassa, ja tuossa ?
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti