KIRKASTUSVUOREN TAIVAS
Meillä kaikilla on ollut kirkastusvuoren aikoja, jolloin olemme nähneet kaiken
Jumalan näkökulmasta, ja me olemme halunneet viipyä siellä ; mutta Jumala
ei salli koskaan meidän jäädä sinne. Hengellisen elämämme aitouden tunnus
on kyky tulla alas ; jos meillä on voimaa vain nousemiseen, on jotakin vinossa.
On suurta olla kirkastusvuorella Jumalan kanssa, mutta ihminen pääsee sinne
vain sitä varten, että hän sitten tulisi alas riivaajien valtaamien ihmisten
keskelle ja voisi nostaa heidät ylös. Meitä ei ole muovattu kirkastusvuoria
varten, ei aamunsarastuksia eikä kauneusnautintoja varten ; ne ovat vain
innoituksen herkkiä hetkiä, siinä kaikki.
Me olemme rakennetut laaksoelämää varten, niitä tavallisia oloja varten,
joiden keskellä elämme, ja siellä meidän tulee näyttää, mihin pystymme.
Hengellinen itsekkyys vaatii aina uudistettuja kirkastusvuoren hetkiä.
Meistä tuntuu silloin, että me voimme puhua kuin enkelit ja elää kuin enkelit,
jos vain saisimme viipyä kirkastusvuorilla.
Elämämme kohokohdat ovat poikkeuksellisia -- Niillä on oma merkityksensä
vaeltaessamme Jumala yhteydessä, mutta meidän tulee olla varuillamme, ettei
hengellinen itsekkyytemme vaadi niitä ainoaksi olotilaksemme.
Meidän on taipumus ajatella, että kaikki, mitä tapahtuu, on muutettava
hyödylliseksi opetukseksi, ei niin, se on muutettava joksikin vielä paremmaksi
kuin opetus, nimittäen luonteeksi.
Kirkastusvuorta ei ole tarkoitettu opettamaan meille mitään, se on tarkoitettu
tekemään meistä jotakin. Kysymyksessä : mitä hyötyä siitä on ? piilee
petollinen ansa.
Hengellisessä asioissa emme voi koskaan arvioida tähän tapaan. Hetket
kirkastusvuorella ovat harvinaisia hetkiä, ja ne on tarkoitettu
johonkin Jumalan suunnittelussa.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti