Päivän Sana,, Lokakuun 5. päivä

                                 SUVUSTAAN HUONONTUMISEN ENNAKKOTAIPUMUS

Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema,

niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.

Rm 5:12

Raamattu ei sano, että Jumala rankaisi ihmissukua yhden miehen synnin tähden,

vaan että synnin luonne, nimittäin minun vaatimukseni oikeudesta itseeni,

tuli ihmissukuun yhden ihmisen ansiosta, ja että eräs Toinen otti päälleen

ihmissuvun synnin ja vei sen pois.  (Hbr. 9:26) ---jälkimmäinen on määrättömästi

syvempi ilmoitus.

Synnin varsinainen luonne ei ole epäsivellisyyttä eikä väärintekemistä, vaan

itsetehostuksen taipumusta --- minä olen oma jumalani. Tämä luonne voi ilmetä

koristeellisena siveellisyytenä tai koristelemattomana epäsiveellisyytenä, mutta

sillä on sama perustus, minun vaatimukseni oikeuksistani itseeni.

Kun Herramme tuli yhteyteen ihmisten kanssa, joissa oli pahan kaikki voimat

valloillaan, ja sellaisten kanssa, jotka olivat elämältään puhtaita ja siveellisiä ja

rehellisiä, ei Hän kiinnittänyt lainkaan huomiota toisen siveelliseen turmeltumiseen,

enempää kuin toisen siveellisiin saavutuksiinkaan ; Hän katsoi johonkin sellaiseen,

jota emme näe, nimittäin mielialaan.

Synti on asia, jonka olen saanut jo syntymässäni, enkä minä voi ulottua siihen ; Jumala 

tarttuu syntiin Lunastuksessa. Kristuksen ristin kautta Jumala lunasti koko ihmissuvun

siitä kirouksen uhkasta, johon se oli joutunut synnin perinnöllisyyden tähden.

Jumala ei aseta koskaan ihmistä vastuunalaiseksi siitä, että hänellä synnin perintö.

Kirous ei ole siinä, että minä olen syntynyt synnin perintö mukanani, vaan siinä, että minä, 

huomatessani Jeesuksen tulleen vapahtamaan minut siitä, estän Häntä tekemästä sitä.

Siitä hetkestä alkaa kirous leimata minua.  Jh. 3:19

(OC)