SOVITUS
että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 2. Kor. 5 : 21
Synti on perustavaa laatua oleva elämän asenne ; se ei ole pahan tekemistä,
se on pahana olemista, päättäväistä ja määrätietoista riippumattomuutta
Jumalasta.
Kristillinen julistus tähtää tähän synnin jyrkkään, mullistavaan luontoon. Muut
uskonnot ovat tekemisissä syntien kanssa ; Raamattu yksin vie tekemisiin synnin
kanssa. Ensimmäinen asia, johon Jeesus Kristus tähtäsi ihmisessä, oli synnin
perintö, ja siitä syystä, että me olemme laiminlyöneet tämän evankeliumin
julistuksessa, on evankeliumin sanoma kadottanut kärkensä ja räjäyttävän
voimansa.
Raamatun ilmoitus ei ole sellainen, että Jeesus Kristus otti päälleen meidän
lihalliset syntimme, vaan että Hän otti päälleen synnin perinnön, johon kukaan
ihminen ei ulotu. Jumala teki oman Poikansa synniksi, jotta Hän voisi tehdä
syntisestä pyhän.
Raamatussa on kauttaaltaan ilmaistu, että Herramme kantoi maailman synnin
samaistumalla siihen, ei myötätunnosta : Hän otti vapaaehtoisesti omille harteilleen
ja kantoi omassa Persoonassaan ihmissuvun koko syntimäärän --- Sen, joka ei synnistä
tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, ja niin tehden Jumala asetti koko
ihmissuvun Lunastuksen perustukselle.
Kristus saattoi ennalleen koko ihmissuvun ; Hän asetti sen takaisin siihen tilaan, johon
Jumala oli sen aikonut, ja kuka tahansa voi nyt päästä yhteyteen Jumalan kanssa sen
perustuksella, mitä meidän Herramme on tehnyt ristillä.
Ihminen ei voi lunastaa itseään ; lunastus on Jumalan 'lisä' , se on ehdottoman lopullisesti
suoritettu ja täydellinen ; sen vetoomus yksilöihin koskee kysymystä heidän
yksilöllisestä toiminnastaan.
On tehtävä ero lunastusilmoituksen ja tietoisen pelastuskokemuksen välillä.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti