Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan
harmaantumiseenne saakka minä kannan, minä nostan,
minä kannan ja pelastan.
Jes. 46, 4.
Rakas taivaallinen Isä !
Minä ylistän Sinua, että kohta kun silmäni olivat nähneet
päivänvalon, Sinä otit minut pyhän kasteesi armoliittoon ja
teit minut sen kautta osalliseksi kaikkeen siihen autuuteen,
jonka Sinä Kristuksessa olet meille lahjoittanut, ja myös, että
jo varhaisesta lapsuudestani asti soit Sinun armosi olla
suuri minussa.
Sinä olet minua sangen voimallisesti vetänyt luoksesi, ja minun,
joka monine synteineni olisin ansainnut kokonaan toista, Sinä olet
antanut juoda ikäänkuin yhdestä riemuvirrasta.
Surun kyyneleet minun sydämeni suuren kurjuuden tähden Sinä olet
muuttanut pelkiksi ilon ja ylistyksen kyyneliksi. Rakkautesi Sinä
olet antanut tulla niin eläväksi sielussani, että se on täyttänyt minun
sydämeni. Sieltä on tuska ja murhe kokonaan kadonnut, niin että minä
olisin voinut huudahtaa : Abba, rakas Isä, tämäkö on se suloinen maito,
jolla Sinä hentoja imeväisiä ruokit ?
Tosin minä olen kääntymykseni jälkeen useasti hairahtunut ja tehnyt
väärin, kuitenkaan et Sinä koskaan ole antanut minun kauan armoa
huutaa, vaan olet kohta kääntänyt kasvosi minun puoleeni, antanut
anteeksi minun virheeni ja uudella voimalla vetänyt minut luoksesi.
Herra, Sinun armoasi minä odotan.
Amen.
( August Hermann Francke, 1663-1727 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti