Sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua,
sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä
mitättömäksi sen, joka jotakin on.
1 Kor. 1, 28.
Herrani ja Jumalani, minä luen suureksi eduksi ettei minulla ole
paljoa, mikä ulkonaisesti ja ihmisten mielestä on suurta ja
kiitettävää.
Kun joku huomaa oman köyhyytensä ja kelvottomuutensa, älköön
siitä ottako itselleen aihetta raskasmielisyyteen, murheeseen ja
epätoivoon, vaan olkoon pikemmin iloinen ja lohdutettu, sillä Sinä,
minun Jumalani, olet valinnut köyhät ja halvat ja tämän maailman
hylkäämät omiksesi ja palvelijoiksesi. Anna armosi, että minäkin
olisin yksi heistä.
Sille, joka Sinua rakastaa ja tuntee Sinun hyvät työsi, ei mikään tuota
niin suurta iloa kuin Sinun hyvä tahtosi häntä kohtaan ja iankaikkisen
armopäätöksesi varmuus. Sen perusteella hänen tulee olla niin tyytyväinen
ja iloinen, että yhtä mielellään haluaa olla pienin, kuin joku muu tahtoo
olla suurin. Auta minua olemaan yhtä tyytyväinen viimeiseen paikkaan
kuin joku toinen ensimmäiseen.
Sinun armostasi minä tahdon olla yhtä mielelläni halveksittu ja hyljätty,
ilman nimeä ja kunniaa, kuin toisille on mieluista olla muiden edellä ja
suuremmassa kunniassa. Sinun tahtosi ja rakkaus Sinun kunniaasi olkoon
minulle kaikkea muuta kalliimpi. Anna minulle armosi lahjoja, että ne
minua enemmän lohduttaisivat ja miellyttäisivät kuin kaikki ulkonaiset
lahjat, jotka minä olen saanut tai tulen saamaan.
Kuule minun huokaukseni Sinun rakkautesi ja Herrani Jeesuksen
Kristuksen tähden.
Amen.
( Tuomas Kempiläinen, 1380-1471 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti