Jumala lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen
käskynsä. Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja
sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Ps. 147, 15-16.
Herra Jumala, taivaan ja maan Luoja, kuinka ihanasti todistavat
maa ja meri vielä talvivaipassaan ja pakkasessaan Sinun ihmeistäsi.
Maa on nyt autio, pimeä ja kylmä, mutta se on kuitenkin Sinun jalkojesi
astinlauta, kuten kukoistuksensa aikoina. Se on lopettanut työpäivänsä ja
riisunut koristuksensa. Se lepää sapatin rauhassa ja odottaa kärsivällisenä
ja kuuliaisena tulevaista työaikaa. Sillä Sinä, Herra Jumala, pitkität vuodesta
vuoteen laupeuttasi. Sinä varaat uutta kevättä varten sen siemenen, minkä
lumivaippa nyt peittää.
Pian Sinä nostat sen peitteen ja Sinun aurinkosi herättää sen uuteen elämään.
Valkeus on Sinun pukusi, Herra Jumala. Revontulten loisteessa ja tähtien
kimellyksessä Sinun taivaasi katselee tätä maata. Sinä olet meidän jalkojemme
lamppu, joka valaisee meidän yötämme.
Valaise, Herra, meitä pyhällä sanallasi, niin ettemme tällä pimeällä maan-
kamaralla harhaile Sinun tieltäsi.
Valaise meidän tietämme elämämme pimeässä yössä, niin että löydämme
Sinun kotiisi.
Totuuden hyvä Henki, johda meitä täällä niin, ettemme milloinkaan kadota
Sinun valkeuttasi eikä pimeys meitä käsitä. Maailman kylmyydessä lämmitä
meitä taivaallisella rakkaudellasi.
Vie meidät lopulta Jeesuksen Kristuksen uskossa kuoleman varjon maasta,
jossa me asumme, Sinun valtakuntasi iankaikkiseen valkeuteen.
Amen.
( Sakari Topelius, 1818-1898 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti