Tee palvelijoillesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin
Sinun sanaasi.
Ps. 119, 17.
Herra Jumala, rakas taivaallinen Isä, mikä on ihminen, että
Sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että Sinä pidät hänestä huolen ?
Jokaista ihmistä jokaisessa hänen tilassaan Sinä muistat.Totisesti, et
Sinä yhdessäkään tilanteessa ole hänelle antamatta itsestäsi todistusta.
Ja viimeiseksi Sinä annoit hänelle oman sanasi. Enempää Sinä et
voinut tehdä. Sinä et tahtonut pakottaa häntä käyttään sanaasi,
lukemaan tai kuulemaan sitä.
Et voinut pakottaa häntä tekemään sanasi mukaan. Ja kuitenkin Sinä,
Herra Jumala, teet vielä paljon enemmän. Sinä et ole niinkuin ihminen.
Ihminen harvoin tekee mitään ilmaiseksi, ja jos hän joskus jotakin
ilmaiseksi tekee, niin hän ei ainakaan tahdo, että hänen tekonsa häntä
vahingoittaisi.
Sinä sitä vastoin, meidän Jumalamme, annat Sanasi lahjana, eikä meillä
ihmisillä ole mitään Sinulle vastalahjaksi annettavaa. Ja kun Sinä,
jossakin yksityisessä löydät edes pientä halua, niin silloin Sinä oitis olet
siinä hänen hyväkseen toimimassa. Sinä, Jumalamme, ryhdyt enemmän
kuin inhimillisellä, niin, suorastaan jumalallisella kärsivällisyydellä hänen
kanssaan tavailemaan Sanaasi, että hän voisi Sanasi ymmärtään oikein.
Ja sitten Sinä jälleen enemmän kuin inhimillisellä, niin, suorastansa
jumalallisella kärsivällisyydellä tartut hänen käteensä ja häntä auttelet,
kun hän pyrkii tekemään Sinun Sanasi mukaan.
Tälläinen Sinä olet, Herra meidän Jumalamme, Isä meidän,
joka olet taivaissa.
Amen.
( Sören Kerkegaard, 1813-1855 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti