Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan
murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden
rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Hebr. 12, 11.
Herrani ja Jumalani, kun kärsiminen tulee minun osakseni, niin
johda minut Jeesuksen ristin juurelle. Siellä minä en enää kiusaa
Sinua kyselemällä, miksi minun täytyy kärsiä tuskia.
Ristin juurella minä en pöyhkeästi ja itsekylläisesti kapinoi Sinua
vastaan. Siellä minä kysyn, mitä varten minun on kannettava tämä
raskas taakka. Tästä syvyydestä minä kohotan silmäni Sinun puoleesi,
Herrani ja Jumalani. Minä tunnen, ettei tuo kysymykseni ole huulilleni
noussut kärsimyksieni syvyydestä, vaan syntieni syvyydestä. Anna se
minulle anteeksi.
En minä enää vaadi Sinua tilille. En minä enää mittaa kärsimyksiäni
omilla luulotelluilla hyveilläni enkä toisten ihmisten synneillä. En tahdo
enää oman heikon ymmärrykseni mukaan arvostella Sinun ihmeellistä
vanhurskauttasi. Valaise minua Pyhällä Hengelläsi, sillä minä tiedän, että
kuta paremmin minä opin näkemään syntini, niin sitä vähemmän minä
kiusaan sekä Sinua että itseäni tuolla kysymykselläni, miksi tämä
tuskallinen tila on minulle tullut.
Ja sitä paremmin minä tulen tuntemaan, että kaikki Sinun tiesi ovat armoa
ja totuutta niille , jotka kuulevat Sinun sanasi ja pitävät Sinun käskysi.
Minä saan kärsimystenkin keskellä iloita Sinun isällisestä armostasi. Sinun
rakkautesi on minulle kalliimpi kuin elämä.
Jos minä paranen niin tahdon pysyä Sinun rakkaudessasi, mutta jos
menetän kaiken, niin minä rukoilen;
Anna minun olla Sinun omasi iankaikkisesti.
Amen.
( Unkarin luterilaisten rukouskirja )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti