Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ja kuinka
toivoisinkaan, että se jo olisi syttynyt.
Luuk. 12, 49.
Herra Jeesus, Sinä tunnet heikkouteni, suuren tietämättömyyteni
ja mieleni epävakaisuuden jokapäiväisessä hartaudessani. Sinä
tiedät, miten minä häilyn sinne tänne, usein joutuen Sinusta etäälle.
Herra ole minulle armollinen Sinun suuren laupeutesi tähden ja johda
minut jälleen yhteyteesi.
Pysytä sydämeni luonasi ja hartaassa rukouksessa ja pyhässä tutkistelussa
päivin ja öin, niin hyvin kuin se on mahdollista eläessäni tässä heikossa
ruumiissani. Syttyköön minussa aina uudelleen Sinun pyhän ja puhtaan
rakkautesi liekki. Polttakoon se, niinkuin taivaasta syttynyt tuli, kaiken
kuonan sydämestäni. Puhdistakoon se minut olentoni sisimmässä, ettei
minuun jäisi mitään pahaa jäljelle, joka olisi vastenmielistä Sinun
kirkkaudellesi.
Sinä sydämeni todellinen tutkija, Sinulle ovat kaikki minun haluni tunnetut.
Oi Herra, minä olen Sinun palvelijasi, minä olen Sinun omaisuutesi, sillä
Sinä olet minut ostanut. Minä olen vapaasta tahdostani Sinun, enkä häpeä
sitä, että Sinun omasi olen. En tahdo olla omani, auta Sinä minua pääsemään
itsekkyydestäni irti.
Puhalla ja sytytä kipinä palamaan, niin sydämeni syttyy, se puhdistuu, sillä
Sinun rakkautesi ajaa kaikki himot pakoon. Pidä minua kiinni rakkauden
siteillä, niin minun köyhä palvelukseni on menestyvä.
Amen.
( Tuomas Kempiläinen, 1380-1471 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti