Ehkä hän sen tähden joutui eroamaan sinusta ajaksi,
että saisit hänet takaisin iäksi.
Filemon v. 15.
Minun Herrani ja minun Jumalani, Sinä olet aina sama.
Sinussa ei ole aikojen vaihteluja. Minkä tähden Sinä
annat tämän maailman olioiden alituisesti vaihtua, niinkuin
luode ja vuoksi vaihtuvat ?
Valo syttyy sammuakseen. Ajat alkavat ja päättyvät. Kaikki
joutuu liikkeeseen ja kaikki liikehtimiset pysähtyvät. Herra
Jumala, tätä vaihtelua Sinä et ole järjestänyt oman itsesi takia,
vaan minun tähteni. Sillä Sinä tiedät, että minun sieluni iloitsee
eniten siitä, minkä se on menettänyt, mutta saanut takaisin.
Autuaampi kuin mikään toinen ilo on saada vuodattaa jälleen-
näkemisen ilon kyyneleitä. Sentähden ole, Herra, kiitetty, että
Sinä jännität minun elämääni ja että elämälläni on menetyksiä.
Herra, kaiken vaihtelussa minä muistelen myös sitä, että Sinun
kirkastettujen todistajiesi joukossa on miehiä ja naisia, jotka ovat
minua kohtaan osoittaneet hyvyyttä.
Sinä olet irroittanut heidät tomun siteistä. Minun korvani ei enää
kuule heidän huultensa sanoja. Nyt he juovat Sinun lähteestäsi,
minun Jumalani, niin paljon elämää kuin he voivat omistaa. He eivät
minuakaan unohda, koskapa Sinä, joka olet heidän juomansa, minua
alati muistat. Anna heille ja anna minullekin perintöosa vanhurskaittesi
joukossa.
Sinun vuortasi, autuuksien oikeaa vuorta kohti minä nostan katseeni.
Amen.
( Kirkkoisä Augustinus, 354-430 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti