JOSPA TIETÄISIT SINÄKIN.
Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii. Mutta nyt
se on sinun silmiltäsi salattu. Luuk. 19 : 43
Jeesus oli tullut Jerusalemiin voittosaatossa, kaupunki oli joutunut liikkeelle
perustuksiaan myöten ; mutta siellä oli eräs outo jumala, farisealainen ylpeys ;
se oli uskonnollinen ja nuhteeton, mutta se oli valkaistu hauta.
Mikä on se, joka sokaisee minut tänä minun päivänäni ?
Onko minulla joku outo jumala -- ei mikään kauhistuttava hirviö, vaan jokin
mielenlaatu, joka minua kammitsoi ? useammin kuin kerran on Jumala vienyt minut
kasvoista kasvoihin tuon oudon jumalan eteen, jo minä ajattelin, että minun olisi
pitänyt myöntyä, mutta minä en tehnyt sitä.
Minä pääsin vaivoin tuon ahdinkotilan läpi, mieltäni muuttamatta, ja nyt minä huomaan
omistavani tuon oudon jumalan edelleen ; minä olen sokea sitä kohtaan, mikä minun
rauhaani sopii. On kauhistuttava asia, että me saatamme olla paikalla, missä Jumalan
Henki voisi saada meihin otteen esteettömästi, ja kuitenkin me kartutamme
syyllisyystuomiotamme.
* Jospa tietäisit sinäkin! ' Jumala tähtää suoraan sydämeen. Jeesuksen kyyneleet puhuvat !
Näihin sanoihin sisältyy rikoksellinen vastuu ; Jumala pitää meitä vastuunalaisina
siitä, mitä me emme huomaa. ' Nyt se on sinun silmiltäsi salattu ' -- koska mieli ei
milloinkaan taipunut. Mikä pohjaton kaihon syvyys sisältyykään huokaukseen : ' Olisi
voinut olla toisin ! ' Jumala ei koskaan avaa ovia, jotka ovat suljetut.
Hän avaa toisia ovia, mutta Hän muistuttaa meitä niistä ovista, jotka me olemme sulkeneet,
ovista, joiden ei olisi tarvinnut koskaan sulkeutua, mielikuvista, joiden ei olisi tarvinnut
koskaan tahriutua. Älä koskaan pelkää, kun Jumala tuo esiin entistä. Anna muistillekin
sijaa.
Se on Jumalan palvelija nuhteineen ja kurituksineen ja murheineen.
Jumala muuttaa menetyksen siunaukseksi.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti