PITÄÄKÖ MINUN KUUNNELLA ?
Ja he sanoiva Moosekselle : Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme ;
älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi. 2 Moos. 20:19
Emme ole tietoisesti tottelemattomia Jumalalle, me vain yksinkertaisesti jätämme
Hänet huomioonottamatta. Jumala on antanut meille käskynsä ; siinä ne ovat,
mutta me emme kiinnitä niihin huomiota, ei tietoisesti tottelemattomia, vaan siitä
syystä, että me emme rakasta emmekä kunnioita Häntä.
* Jos rakstatte minua, niin pidätte minun käskyni *. Kun sitten huomaamme, että
olemme kaiken aikaa häväisseet Jumalaa, niin häpeä painaa meidät maahan asti.
* Puhu sinä meidän kanssamme..älköön Jumala puhuko meille * .
Kun mieluimmin kuulemme vain Hänen palvelijoitaan, osoitamme sillä, kuinka
vähän rakastamme Jumalaa. Kuulemme mielellämme henkilökohtaisia todistuksia,
mutta emme halua, että Jumala puhuisi meille. Miksi pelkäämme niin kauheasti,
että Jumala puhuisi meille ?
Koska tiedämme, että jos Jumala meille puhuu, niin asia on tehtävä tai meidän
täytyy sanoa Jumalalle, ettemme tahdo totella Häntä. Jos kuulemme vain palvelijan
äänen, niin meistä tuntuu, ettei se ole niin vaativa, voimmehan sanoa : ' Niin kyllä,
mutta tämä on vain sinun oma ajatuksesi, vaikka en kiellä sitäkään, että se
mahdollisesti olisi Jumalan totuus ' .
Olenko minä asettanut Jumalan niin nöyryyttävään asemaan, että olen kaiken aikaa
jättänyt huomioonottamatta Hänet, vaikka Hän on kohdellut minua niinkuin omaa
lastaan ? Kun sitten todella alan kuunnella Häntä, niin se nöyryytys, jota olen
tuottanut hänelle, kohdistuu takaisin minuun : ' Herra, kuinka minö saatoin olla
niin tylsä ja niin uppiniskainen ?'
Tämä on aina seuraus, kun todella kuunteemme Jumalaa. Hänen kuuntelemisensa
iloa heikentää häpeä siitä, että niin kauan olemme olleet kuuntelematta häntä.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti