USKOTTEKO TE NYT?
* Nyt me uskomme * Jeesus sanoo : * Uskotteko? Tulee aika, jolloin te jätätte minut yksin . *
Moni kristillinen työntekijä on jättänyt Jeesuksen Kristuksen yksin ja mennyt työhön
velvollisuuden tunnosta tai huomatessaan huutavaa hätää, minkä tuntemisen hän on tullut oman
erikoisen havaintokykynsä kautta.
Syy tähän on Jeesuksen ylösnousemuselämän puuttuminen. Sielu on joutunut pois
välittömästä kosketuksesta Jumalaan, nojautumalla omaan uskonnolliseen ymmärrykseensä.
Siinä ei ole syntiä, eikä siihen liity kuritusta ; mutta kun sielu havahtuu huomaamaan, kuinka
hän on estynyt ymmärtämästä Kristusta ja aiheuttanut itselleen sotkuja, suruja ja vaikeuksia,
niin hänen täytyy palata häpeän peittämänä ja murtunein mielin.
Meillä on ehdoton tarve luottaa Jeesuksen ylösnousemuselämään entistä syvemmin, tottuaksemme kestävästi kohdistamaan kaiken takaisin Hänelle ; muutoin teemme järjen
päätelmiämme ja pyydämme Jumalan siunausta niille.
Hän ei voi siunata, asia ei kuulu Hänen valtapiiriinsä, se on erillään todellisuudesta. Jos teemme
jotakin pelkästä velvollisuuden tunnosta, silloin nostamme oman lippumme Jeesuksen
Kristuksen kilpailijaksi. Meistä tulee* yli-ihmisiä * , ja me sanomme : ' Tässä asiassa minun
täytyy tehdä näin ja näin ' .
Me olemme asettaneet velvollisuudentuntomme hallitusistuimelle Jeesuksen ylösnousemuselämän
sijaan. Meitä ei ole käsketty vaeltamaan omantuntomme valossa, vaan vaeltamaan valkeudessa
' niinkuin Jumala on valkeudessa'.
Kun teemme jotakin velvollisuudentunnosta, voimme tukea sitä todistelulla ; ei todistelu ole
mahdollinen ; siksi Herran pyhää voidaan helposti ivata.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti