Jumalan kansalle on sapatinlepo varmasti tuleva.
Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon.
Hebr. 4, 9, 11.
Herra ja Jumala, lahjoita meille rauha, levon
rauha, sen sapatin, jota ei enää seuraa mikään
ilta. Silloin Sinä olet meissä asuva rauhallasi
niinkuin Sinä nyt vaikutat työssämme.
Silloin on tämä rauha oleva Sinun rauhasi mei-
dänkin omistamana, samoinkuin meidän työmme
nyt on Sinun työtäsi meidän toimittamanamme.
Mutta Sinä, Herra, toimit ainiaan ja Sinä lepäät
ainiaan.
Sinä et katsele niinkuin ajan lapset katselevat, etkä
Sinä lepää, niinkuin ajan lapset lepäävät. Ja kuitenkin
Sinä luot kaiken, mikä ajassa ilmestyy, ja Sinä luot
ajankin ja kaiken rauhan, joka liikkuu ajassa. Me
näemme oliot, jotka Sinä olet tehnyt, koska ne ovat
olemassa, mutta kun Sinä ne näet, niin ne ovat
olemassa.
Ulkonainen silmämme näkee, että ne ovat, sisällinen
silmämme näkee, että ne ovat hyvät. Mutta Sinä
näit ne olevina jo silloin, kun ne vasta olivat syntymässä.
Ja me voimme tehdä hyvää vasta sitten, kun Sinun
Henkesi on täyttänyt sydämemme ja johtanut meidät
toimimaan.
Mutta Sinä, joka yksin olet hyvä, et ole milloinkaan
lakannut hyvää tekemästä.
Meidän hyvät tekomme, jotka Sinä vaikutat, ovat
ajallisia, mutta meitä ylläpitää elävä toivo, että me
tämän ajan jälkeen saamme levätä sen pyhityksen äärettömyydessä, joka Sinusta lähtee.
Amen.
( Kirkkoisä Augustinus, 354-430 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti