MIKÄ SINUA AHDISTAA ?
Kuka on se mies, joka Herraa pelkää ? Ps. 25:12
Mikä sinua ahdistaa? Sinä sanot: »Ei mikään», mutta meitä kaikkia ahdistaa jokin, tavallisesti oma itsemme, tai, jos olemme kristittyjä, huonot kokemuksemme. Daavid sanoo, että Jumala on oleva meidän pelkomme. Elämän pysyvä tietoisuus on oleva Jumala, ei Hänen ajattelemisensa. Koko elämämme, sisältä ja ulkoa, on oleva yhtenäisesti Jumalan läsnäolon täyttämää. Lapsen tietoisuus on siinä määrin äiti-kuvan kyllästämä, että vaikka lapsi ei tietoisesti äitiään ajattelisikaan, niin vaaran uhatessa äiti-suhde heti ilmaisee olemassaolonsa. Niin meidänkin tulee elää, liikkua ja olla Jumalassa, katsella kaikkea suhteessa Jumalaan, koska Jumalan pysyvä tietoisuus tunkeutuu etualalle kaiken aikaa.
Jos olemme näin Jumalan läsnäolon tunnon täyttämiä, ei mikään muu pääse sisään sieluumme, ei huolet, ei ahdistus, ei murheet. Tästä näemme, minkä tähden Herramme niin korosti murehtimisen syntiä. Kuinka uskallamme olla niin perin epäuskoisia, kun Jumala on läsnä yllämme? Kun ihminen on Jumalan läsnäolon tunnon täyttämä, on hänellä luja varustus vihollisen hyökkäyksiä vastaan.
»Hänen sielunsa saa olla minkään peljättämättä.» Ahdistuksessa, väärinymmärrettynä, häväistynä, kaikkien näiden keskellä, jos elämämme on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa, varjelee Hän meidät rauhassa. Me työstämme itsellemme Jumalan kestävän läsnäolon ihmeellisen ilmestyksen epäuskoisilla murheillamme. »Jumala on meidän turvamme» — ei mikään pääse sen suojamuurin läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti