HUOMAATKO KUTSUMUKSESI.
Kutsumuksemme ei ensi kädessä ole olla pyhitettyjä miehiä ja naisia, vaan Jumalan
evankeliumin julistajia. Erittäin tärkeä asia on, että evankeliumi todetaan pysyväksi
todellisuudeksi. Varsinaista todellisuutta ei ole inhimillinen hyvyys, ei pyhyys, ei taivas,
ei helvetti, vaan Kristuksen lunastus; ja aikamme kristillisen työtekijän tärkein tarve
on käsittää tämä.
Jumalan työntekijöinä meidän on mukauduttava tähän Jumalan ilmoitukseen, että
lunastus on ainoa todellisuus. Henkilökohtainen pyhyys on seurausta siitä, se ei ole syy,
ja jos me kohdistamme uskomme inhimilliseen hyvyyteen, lunastuksen vaikutukseen, niin
me joudumme pulaan koetuksen tullen.
Paavali ei sanonut, että hän itse erottautui evankeliumiin, vaan : ' Jumala näki hyväksi,
joka erotti minut...'. Paavalilla ei ollut ollenkaan suurjännitteistä mielenkiintoa omaan
luonteeseensa. Niin kauan kuin silmämme ovat kiinnitettyinä omaan yksilölliseen
puhtauteemme, emme koskaan pääse lähelle lunastuksen todellisuutta. Jumalan
Valtakunnan työntekijät murtuvat kesken työtään siitä syystä, että he ovat kiinnittäneet
toiveensa omaan puhtauteensa eivätkä Jumalaan.
Älä vaadi minua kosketukseen lunastuksen ankaran todellisuuden kanssa ihmiselämässä
olevan pahan tähden ; se mitä minä tahdon, on kaikkea sellaista, mitä Jumala voi tehdä
minulle, jotta Hän saisi minut enemmän toiveitteni mukaiseksi.
Tällainen puhe on merkki siitä, ettei Jumalan evankeliumin todellisuus ole vielä koskettanut
minua ; tällaisessa ei ole lainkaan varauksetonta antautumista Jumalalle. Jumala ei voi
pelastaa minua silloin, kun mielenkiintoni kohdistuu omaan luonteeseeni.
Paavali on tiedoton itsestään, rajattomasti antautunut Jumalalle, erotettu vain julistamaan
Jumalan evankeliumia. (Rm. 9:3)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti