PALAUTA MIELEESI, MITÄ JUMALA MUISTAA
Minä muistan sinun nuoruutesi armauden. Jer. 3:2
Olenko minä yhtä välittömästi ystävällinen Jumalalle, kuin olin ennen, vai olenko vain
odottamassa, että Jumala olisi ystävällinen minulle ?
Olenko minätäyttä kaikkea sitä pientä, mikä ilahduttaa Hänen sydäntään minun tähteni,
vai napisenko, että kaikki käyntiin vaivalloiseksi minulle ?
Siinä sielussa ei ole iloa, joka on unohtanut, mitä Jumala pitää arvossa. On suurta ajatella,
että Jeesus Kristus tarvitsee minua : ' anna minun juoda ' Kuinka paljon olen osoittanut
ystävyyttä Hänelle kuluneen viikon aikana ? Olenko ollut hyväntahtoinen Hänen
mainettaan kohtaan omassa elämässäni?
Jumala sanoo kansalleen : * Te ette rakasta minua enää, mutta minämuistan sen ajan,
jolloin te rakastitte. Minä muistan kihlausaikasi rakkauden*. Olenko minäyhtä täynnä
tuhlailevaa rakkautta Jeesusta Kristusta kohtaan, kuin olin alussa, silloin kun lähdin
omalta tieltäni osoittaakseni kiintymystäni Häneen ? Löytääkö Hän minut muistelemasta
sitä aikaa, jolloin en välittänyt mistään muusta kuin Hänestä ?
Olenko samassa tilassa nytkin, vai onko minusta tullut niin viisas, että varon rakastamasta
Häntä liikaa ? Olenko sellaisessa rakkaussuhteessa Häneen, etten välitä mitään siitä, minne
minun on mentävä ? Vai valvonko sitä, että saan kunnioitusta, joka minulle kuuluu,
ja arvioinko, kuinka paljon minun pitäisi palvella Häntä ?
Jos muistellessani sitä, mitä Jumala muistaa minusta, huomaan, ettei Hän ole minulle enää
se, mikä Hän oli ennen, niin saakoon se synnyttä minussa häpeää ja nöyryytystä ;
sillä tämä häpeä tuottaa sitä jumalallista murhetta, joka saa aikaan katumuksen.
(OC)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti