Päivän Sana,, Maaliskuun 30. päivä

                                            PYHITYS PAATUMUKSEN EHKÄISIJÄNÄ.

Ja hän ihmettele, ettei kukaan astunut väliin ..(rukoilemaan)  Jes. 59:16

Syy siihen, miksi niin monet meistä jättävät rukouksen ja käyvät koviksi Jumalaa

kohtaan, on se, että meillä on vain tunnepitoista mielenkiintoa rukoukseen.

Kuulostaa kauniilta sanoa, että me rukoilemme ; me luemme kirjoja rukouksesta, jotka

vakuuttavat meille, että rukous on hyödyllistä, että mielemme tulevat levollisiksi, kun

me rukoilemme ; mutta Jesajan sana viittaa siihen, että Jumala on hämmästynyt 

tällaisista rukouksen käsitteistä.

Palvonta ja esirukous on kulkeva yhdessä , toinen on mahdoton ilman toista. Esirukous 

merkitsee sitä, että me kohottaudumme Kristuksen mielialaan sitä henkilöä kohtaan,

jonka puolesta me rukoilemme. Liian usein Jumalan palvonnan asemesta me rakentelemme 

selostuksia siitä, miten rukous vaikuttaa.

Harjoitammeko me palvontaa vai käymmekö käräjiä Jumalan kanssa : ' Minä en käsitä,

kuinka Sinä voisit tehdä sen ? '  Tämä on varma merkki siitä, ettemme harjoita palvontaa.

Kun kadotamme Jumalan näkyvistämme, niin me muutumme koviksi kuin opinkappaleet.

Me viskelemme omia anomuksiamme Jumalan valtaistuinta kohti ja sanelemme Hänelle,

mitä me haluamme Hänen tekevän.

Me emme palvo Jumalaa, emmekä pyri muodostumaan Kristuksen mielialaan. Jos olemme

kovia Jumalaa kohtaan, tulee meistä kovia ihmisiäkin kohtaan. Harjoitammeko Jumalan 

palvontaa sillä tavoin, että kohottaudumme pitämään kiinni Hänestä, jotta pääsisimme

kosketukseen Hänen mielialansa kanssa niitä ihmisiä kohtaan, joiden puolesta

me rukoilemme ? Elämmekö pyhässä suhteessa Jumalaan, vai olemmeko karskia ja

opillisia ?

Ryhdy aitoon esirukoustyöhön ja muista, että se on työtä, sellaista työtä,

joka vaatii kaikki voimasi.

(OC)